Elisa Pirinen: Kareita
Jotain tipahtaa.
Vaikutuksen kareet leviävät ajassa. Aika pyörteilee mahdollisuuksina, potentiaaleina, ennen kuin kiteytyy ja synnyttää itsensä maailmaan muotoina. Tapahtuman ja olevuuden, äänen, värin, maun, hajun, tunnon, tunteen, sillan, esteen, enteen, aikeen, jäänteen ja jatkuvan muutoksen muodot. Muodot, jotka näyttävät yhtä ja imentävät toista, valheellisesti hämäten, taikka ihmeellisellä runsaudella. Virta näitä aallonpäitä virtaa ihanasti ohitse, jokemme mukana, eikä vesi ei enää polta kylmyydellään, vaan uskaltaudun uimaan. Virrassa kohtaan ajopuun, jonka poimin mukaani.
Seurailen sormillani puun muotoja, ja löydän siitä elämän syyt. Syitä seuraillen, veistyy kokoon näyttely.
Elisa Pirinen on Kankaanpään taidekoululta vuonna 2021 valmistunut kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Kokemäellä Korkeaojan maalaiskylällä. Taiteessa hänelle olennaisin tulokulma on symbolistis-analyyttinen hahmottamisen tapa, jossa maailma puhuu, eikä mikään edusta vain itseään. Tyylillisesti hän tanssahtelee esittävän ja absraktin ilmaisun välillä, ja arvostaa merkityksen ohella kauneutta. Hänen käyttämänsä media ja materiaalit vaihtelevat aiheen mukaan kuvanveistosta maalaukseen ja performanssiin, siten että valintoja ohjaava visio on pyrkimys eräänlaiseen yleiseen myötäpäiväisyyteen ja myötävirtaisuuteen, mikä hänelle tarkoittaa Taon seuraamista, mikä taas hänen taiteessaan tarkoittaa sosiaalisen maailman kohtalo-sattumien mukaan ottamista teosprosesseja ohjaaviksi ja merkityskerroksia luoviksi tekijöiksi, mikä taas käytännössä näkyy erilaisten tarinallisten kierrätysmateriaalien käyttönä. Kareita-näyttelyn syreeneistä on itketty ja taisteltu, ja se on olennaista.
Kareita on Elisan toinen galleria-yksityisnäyttely, ja tutkii taiteilijan elämässä viimeisten vuosien aikana läsnä olleita teemoja, pyrkien etsimään niistä punaista lankaa, joka vie syvemmälle. Näyttely on organismi, jonka luisen tukirangan muodostavat puu ja savi. Jollain vaikeasti määritettävällä tavalla se hänen mielessään kertoo myös metsästä – ihmisten tai puiden.
Edellisen näyttelyn ideasta uutta perinnettä koettaen: Näyttelyssä kävijät toivotetaan lämpimästi jättämään itsestään puumerkki vieraskirjana ja yhteisötaideteoksena toimivalle maalauskankaalle. Yhdessä puistamme muodostuu metsä, yhteyksiemme kuva.
