Jaana Saario: Pax Mentis

Maailma on sekaisin, hämmentävä ja huonossa kunnossa.

Loputtomat neuvottelut ja korrektit, poliittiset puheet kaikuvat uutislähetyksissä samaan aikaan, kun brutaalit ja pidäkkeettömät hyökkäykset siviilejä kohtaan, poliittiset likvidoinnit ja propaganda turruttavat ajatuksiani tähän jatkuvaan hullunmyllyyn. Joudun tosissani keskittymään objektiivisuuteen, tyyneyden ylläpitämiseen ja omien arvojeni koossa pysymiseen. Toivottomuus, ikuinen riittämättömyyden tunne ja huono omatunto seuraavat minua heti, jos en ole varuillani. Uskon, etten ole yksin tuntemuksineni.

Minkälaista on aikuistua tällaiseen maailmaan? Muodostaa omat arvonsa, tehdä valintansa, säilyttää malttinsa ja kunnioituksensa, riittää itselle ja muille?

Maalaamalla jäsennän kaaosta, tunnistan olennaisen

Etsin näkökulmaani maailmantilanteeseen työstämällä maalauksiani. Ompelen vanhoja ja käytettyjä tekstiilejä yhteen, maalaan temperalla ja tussilla sekaisin. Imeytän ja hinkkaan, raavin ja silitän. Piirrän hiilellä, lyijykynällä, liiduilla ja värikynillä sekaisin. Käsittelen ajatuksiani luopumisesta, lohduttomuudesta, tavallisten ihmisten arkielämän ja tasapainon poispyyhkiytymisestä.

Suuriin maalauksiini etsin aineettomampaa ilmaisutapaa jättämällä kiilapuut pois. Haluan tekstiilin materiaalisuuden, käsinkudotun karkeuden ja käytetyn pehmeyden, paremmin esille. Yhteen ommellut kodintekstiilit edustavat minulle taustaa, turvaverkkoa, perinnettä, kotia. Ne ovat kuin suojaava iho, joka kuluu ja kauhtuu, mutta pysyy.

Maalauksissa nuorten figuurit yhdistyvät eri uskontojen kuvastoista tuttuihin, symbolisiin käsien asentoihin, jotka eri tavoin viittaavat hiljentymiseen, rehellisyyteen, sisäiseen tyyneyteen, ihmisen avoimeen suhteeseen ympäristöönsä ja toipumiseen. Ne ovat ikiaikaisia pyhien veistosten, joogan ja meditaation asentoja, joihin asettumalla ihmiset ovat vuosisatoja yrittäneet keskittyä tähän hetkeen, oman olemisensa rajoihin, ympärillä olevan hyvän aistimiseen ja ymmärryksen laajenemiseen.

Kirjoitus maalauksissani on hiljaisen puheen korviketta, katkeilevaa viestintää, ilmaan jääviä sanoja. Latina on minulle pysyväisyyden ja sivistyksen kieli, luonnontieteen, järjestyksen ja vanhojen viisauksien kieli.

Näyttelykokonaisuutta täydentävät pienet kaakeliuunin osille maalatut teokseni, jotka toimivat minulle puhtaina keskittymisharjoituksina. Uppoudun niiden miniatyyrisiin ja herkkiin universumeihin ja unohdan kaiken muun. Pientä maalausta työstäessä käden liike hidastuu, samalla ajatukset hiljenevät.