Joakim Pusenius: Territorio-harjoituksia

Pimeässä, pelon vallassa oleva lapsi lohduttaa itseään hyräilemällä hiljaa itsekseen. Hän kävelee ja pysähtyy laulunsa tahtiin. Eksyneenä hän hakee suojaa tai rauhaa pienen laulunsa avulla parhaansa mukaan. Laulu on kuin karkea luonnos rauhoittavasta ja vakauttavasta, rauhallisesta ja vakaasta keskuksesta kaaoksen sydämessä. Ehkä lapsi hyppii osia laulaessaan, nopeuttaa tai hidastaa tahtiaan. Laulu itsessään on jo hyppy: se hyppää kaaoksesta sen järjestyksen alkamishetkeen ja on vaarassa hajota milloin tahansa.     
(Gilles Deleuze & Felix Guattari, “Mille Plateaux”, 1980)

Näyttely tarkastelee yrityksiä luoda turvan ja pysyvyyden tiloja muuttuvan ja epävarman maailman keskellä. Sen keskiössä on territoriaaliset eleet, kertosäkeet – toiminnan tavat jotka itsessään rakentavat ja rajaavat tilaa keskelle kaaosta. Näyttelyn nimeä kantava valokuvasarja koostuu mustavalkofilmille kuvatuista lasten tekemistä risumajoista. Nämä asutusalueiden lähimetsistä löytyneet majat ovat kuin eräänlaisia harjoituskoteja. Niiden omintakeinen ja paikoin primitiivinen arkkitehtuuri nostaa esiin kysymyksen ihmisen universaalista tarpeesta rakentaa itselleen suoja.

Aporia -videoteos tarkastelee asumuksen ylläpitämisen prosessia ja aina neuroosiin asti yltävää huolta kodista. Huolen pohjalla on ymmärrys siitä että kodin turva on konstruktio, joka saattaa sortua minä hetkenä hyvänsä. Videoteoksessa seurataan kodistaan lähtöä tekevän henkilön loputtomalta vaikuttavaa varmistelun kierrettä. Näyttely hakee jännitteensä näiden kahden kuvan välistä. Sekä majan rakentajien, että kodistaan lähtöä tekevän neurootikon mielessä voi kuulla toistuvan saman mantran: “Tämä on tässä. Tuo kuulu tuohon. Tämä on näin. Näin on hyvä.”

Joakim Pusenius (s.1984) työskentelee liikkuvan kuvan, valokuvan ja installaatioiden parissa. Hänen taiteellinen työskentelynsä on monimediallista, mutta sen voi katsoa alkavan ja palavaan elokuvaan ja sen erityiseen suhteeseen aikaan ja muistiin. Taiteellisessa työskentelyssään Pusenius suuntaa katseensa kohti ihmiselämän nykytilaa. Puseniuksen teosten väljistä hetkistä löytyvät henkilöhahmot harvemmin kertovat omaa erityistä tarinaa vaan rakentuvat aina osaksi itseä suurempaa kokonaisuutta tai tilannetta jonka todistajina he toimivat. Pusenius valmistui Kuvataideakatemiasta 2014 ja jatkokouluttautui Le Fresnoy – Studio National des Arts Contemporains vuosina 2016-2017. Puseniuksen teoksia on esitetty kansainvälisellä kokeellisen elokuvan festivaalilla Rencontres Internationales Paris/Berlin useampana vuotena. Hänen viimeisin yksityisnäyttelynsä oli Galleria Huudossa 2024 huhtikuussa.

Tukijat: Näyttelyä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus, Suomen Kulttuurirahasto ja AVEK.
Kiitokset: Vlado Zrnić, Arto Pusenius, Dialab, Telefoto, Av-Saarikko