Lauri Linna: Vihreää sinistä kultaa
Näyttelyn avajaiset perjantaina 1.11. klo 18-20. Vapaa pääsy, tervetuloa!
Installaatio Vihreää sinistä kultaa (2022-) rakentuu Kuusamon Juomasuon kaivoshankealueelta Linnan keräämästä luonnonkasvien geenipankista ja videodokumentaatiosta. Vuodesta 2021 alkaen kerätyssä geenipankissa on tällä hetkellä 190 kasvion sivua ja 74 kasvilajin siemenet. Teoksen videot toistetaan älypuhelimilta, joita on kerätty kuusamolaisilta. Yhdessä puhelimessa on prosentuaalisesti enemmän kultaa ja kobolttia kuin samassa määrässä Juomasuon kiveä.
Teos pyrkii pelastamaan alueen kasvillisuuden arkistoon kaivostoiminnan alta. Geenipankista kasvit voidaan kloonamalla ja istuttamalla palauttaa takaisin alueelle kaivostoiminnan päätyttyä. Pankin kokoaminen aloitettiin vuonna 2023 myös muilla Kuusamon lukuisilla kaivoshankealueilla. Vihreää sinistä kultaa -teos oli Chill Survive-verkoston Chewing the Tundra -näyttelyssä kulttuurikeskus WUK:n Kunsthalle Exnergassessa, Wienissä Itävallassa vuonna 2022. Teos on myös ollut esillä yksityisnäyttelyssä Galleria Huudossa Helsingissä tammikuussa 2024.
Kuusamo on tunnettu runsaasta ja monipuolisesta lajistosta. Oulangan kansallispuistosta löytyy enemmän uhanalaisia lajeja kuin mistään toisesta Suomen kansallispuistosta. Alueelta löytyy myös tieteelle ennen tuntemattomia lajeja lähes vuosittain. Runsaiden luonnonvarojen vuoksi iso osa Kuusamon puolta Uuttamaata vastaavasta pinta-alasta on kaivosyhtiöiden kiinnostuksen kohteena. Kaivokset tuottaisivat tulevaisuudessa kobolttia ja kultaa. Alueelta etsitään myös kuparia ja timantteja, ja kallioperässä on lisäksi uraania ja muita radioaktiivisia alkuaineita. Jo nyt jotkut malminetsijöiden vanhat koekairausputket vuotavat radioaktiivista vettä soihin ja puroihin luonnonsuojelualueilla.
Moni Kuusamon kaivoshanke sijaitsee Suomen suurimmaksi lähteeksi kutsutun Kitkajärven vesistön läheisyydessä. Juomasuon kaivoshanke sijaitsee aivan järvestä lähtevän Kitkajoen vieressä ja sieltä näkee 15 km päässä sijaitsevalle Rukan laskettelukeskukselle. Kaivokselta valuvat vedet todennäköisesti saastuttaisivat Kitkajoen. Joki kantaisi saastuneen veden Oulangan kansallispuiston eteläosiin, jossa vierailee vuosittain satoja tuhansia matkailijoita ihastelemassa Karhunkierroksen luontoa ja lukuisia näyttäviä koskia. Lopulta likainen vesi päätyisi Venäjällä Paanajärven kansallispuistoon.
Koboltti tekee akuista tehokkaita ja on siten kriittinen osa vihreän siirtymän energiantuotannossa. Koska koboltin kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti sitä kutsutaankin nykyään siniseksi kullaksi. Kobolttikaivos siis auttaisi ilmastotyössä, etenkin nopeaan lämpenevällä arktisella alueella. Paikallisesti Kuusamossa tämä siirtymä merkitsee kuitenkin myös uhkaa sen ainutlaatuiselle luonnolle, asukkaille ja useille elinkeinoille, mukaan lukien luontaiselinkeinot.
Ukrainan sodan myötä EU on asettanut keskeiseksi päämääräksi kyvyn tuottaa itse kriittisiä raaka-aineita, kuten akkumineraaleja. Myös Suomella on pyrkimys kehittää omaa akkuteollisuutta. On todennäköistä, että Euroopan syrjäseuduista tulee EU:n kriittisten raaka-aineiden lähteitä. Lisääntyvä kaivostoiminta voi pilata nämä usein luontoarvoiltaan merkittävät seudut. Kuusamon kaltainen tilanne on usealla pohjoisella paikkakunnalla.
Lauri Linna (s. 1981, Kokkola) on taiteilija, joka työskentelee Kuusamossa ja Helsingissä. Hänen työnsä käsittelee kasvien ja ihmisten välistä suhdetta, kasvien käyttäytymistä ja niiden autonomiaa. Linna on kiinnostunut myös menneisyydestä, sekä asioiden ja olioiden evoluutiosta. Hänen töitään on ollut esillä vuodesta 2011 lähtien kotimaisissa ja ulkomaisissa gallerioissa ja museoissa. Linna on valmistunut 2013 medianomiksi (AMK) ja 2018 taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art (ViCCA) -koulutusohjelmasta.
Lauri Linnan työskentelyä ovat tukeneet:
Suomen Kulttuurirahasto, Olga ja Vilho Linnamon Säätiö, Taiteen edistämiskeskus Taike, Kuusamon kaupunki ja U. A. Virranniemen rahasto.
