Leena Pukki: Parveiluitiö etsii rakkautta

Avajaiset torstaina 28.3.2024 klo 18–20, tervetuloa!

Leena Pukin näyttelyssä on esillä kaksi videoteosta, joissa esiintyy limasieni eli limakko. Näyttely on rakkauden etsimistä, parisuhteita, sukupuolia ja lisääntymistä käsittelevän teoksen ”Parveiluitiö etsii rakkautta” ensiesitys. Näyttelyssä on esillä myös vuonna 2021 valmistunut aikaa ja kiertokulkua Limakon aika.

Ameboiksi luokiteltavat limakot ovat muun muassa lahopuiden pinnalla eläviä makroskooppisia solulimasta koostuvia organismeja, jotka pystyvät liikkumaan, vaikka niillä ei ole lihaksia, aivoja tai neurojärjestelmää. Limakot eivät ole kasveja, sieniä eivätkä eläimiä. Eri lajiset limakot ovat eri värisiä ja liikkuvat eri tavoilla ja nopeuksilla.

Lisää teoksista:

Parveiluitiö etsii rakkautta, 2024
Digitaalinen video, 10 min 30 sek.

Parveiluitiö etsii rakkautta on videoteos, joka kertoo rakkauden etsimisestä, parisuhteista, sukupuolista ja lisääntymisestä. Protagonisti on limasieni eli limakko.

Teoksessa nähdään rakkauden symboleja, lisääntymissolujen kaaviokuvia ja sukupuolien merkkejä, joita pitkin limakko liikkuu kasvatusalustalla. Kuviot muodostuvat kaurajauhosta, jota limakko syö. Kaurajauhoa on myös animoitu teokseen. Teos on kuvattu time-lapse- tekniikalla. Ääniraitana on runomuotoinen teksti. 

Rakastumisessa ja seksissä toimitaan usein vaistojen ja viettien varassa. Ilmiöitä voidaan käsitellä biologian, psykologian tai kulttuurisin termein. Olen kiinnostunut rakastumisen ja ihastumisen ja seksuaalisen ”kemian” mekanismista. Ilmiöissä pätevät erilaiset säännöt kuin normaalissa kohteliaassa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Voidaan ajatella, että nämä elämän osa-alueet tapahtuvat solutasolla. Mitä oikeastaan tapahtuu, kun erittäin viehättävä solumuodostelma osuu kohdalle? Onko rakkaus biologinen prosessi, joka perustuu sopivien solujen löytämiseen?

Peilaan teoksessa myös omia kokemuksiani kumppanin etsinnästä. Rakkauselämään, pariutumiseen ja tunteisiin liittyvä sattumanvaraisuus ja epäreiluus ovat asioita, joita yksilö ei voi täysin kontrolloida, ja ehkä ne sen takia herättävätkin niin suuria pettymyksen ja surun tunteita.

Limakot lisääntyvät suvullisesti niin sanotuista parveilusoluista eli flagellaateista. Niillä esiintyy melko monimutkaisia sukupuolisuhteita. Ihmisen syntymiseen tarvitaan siittiö ja munasolu, mutta limakon parveilusolun täytyy kohdata vastakkainen parveilusolu, jolla on juuri tietynlainen yhdistelmä geenejä. Muiden kanssa lisääntyminen ei onnistu. Esimerkiksi Physarum polycephalum- limakolla näitä erilaisia geenivariantteja ja siis sukupuolia on 720.

Kiitos:

Taiteen edistämiskeskus

Avek

Limakon aika, 2021
Digitaalinen video, 9 min. 50 sek.

Limakon aika on videoteos, jossa limasienten eli limakkojen liike yhdistyy kuvioaiheisiin, jotka on valittu karjalaisista pujotuspeitoista eli kuvatäkeistä. Teos käsittelee individualismin, itseriittoisuuden, ajan, kiertokulun, ekosysteemien ja hajoamisen ja maatumisen teemoja.

Teoksessa hyödynnetään Luumäkeläisten kuvatäkkien perinteisiä kuvioita. Kuvatäkkejä eli pujotuspeittoja käytettiin vuoteessa peittoina ja niitä kudottiin esimerkiksi kapioiksi. Teoksessa käytetyt kuviot ovat peräisin Pukin ja Pätärin sukujen täkkimalleista, jotka on kudottu 1900-luvun alussa vanhojen mallien mukaan.

Mallien tai kuvioiden ikää ei voida määrittää, mutta tiedetään, että Karjalassa on kudottu kuvatäkkejä jo 1800-luvun alussa. Samanlaisia kuvioita esiintyy myös karjalaisissa kirjontamalleissa. Kuvioilla on erilaisia elämään ja elämiseen liittyviä nimiä, kuten jäniksenkäpälä, käpälikkö, reunaränikkä, elämänpuu, maailman kuva tai siiviläinen. 

Samantyyppisiä kuvioita käytetään monessa eri kulttuurissa, koska kuvioiden mallit määräytyvät osittain kudontatekniikan kautta.

Karjalaiset kuvatäkit ovat säilynyttä kuvallista perinnettä. Koen, että täkkien kuviot kantavat mukanaan menneen ajan kulttuuria ja maailmankuvaa, tai ainakin niiden osia. Ilmastokriisin lähestyessä vaikuttaa välttämättömältä muuttaa kollektiivista ajattelua ja käsitystä esimerkiksi hyvästä elämästä tai tavoittelemisen arvoisista asioista.

Limakko on vertauskuva kaiken kiertokulusta ja muuntautumisesta toiseen olomuotoon, kollektiivisuudesta ja posthumanistisesta ajattelusta. Suhdetta luontoon tulisi mielestäni muuttaa yksipuolisesta hyötysuhteesta keskinäiseen vuorovaikutussuhteeseen.

Limakon aika pyrkii siirtämään huomion ihmisen kokemusmaailmasta toisaalle ja
kyseenalaistamaan individualistisen käsityksen elämästä. Emme ole niin yksilöllisiä kuin oletamme, vaan olemme riippuvaisia toisistamme, mikrobeista, ameboista ja eläinyhteisöistä, halusimme tai emme. Huomaamattomat hajottajaorganismit ovat tärkeässä osassa ravinteiden kiertoa ja jonain päivänä tulevat hajottamaan myös meidät.

Kiitos:

Suomen Kulttuurirahasto
Mustarinda

Lisää taiteilijasta:

Leena Pukki (s. 1984) on kuvataiteilija, joka käsittelee taiteessaan lajienvälisiä suhteita, historiaa, vaihtoehtoisia todellisuuksia, tunteita, värejä ja yksisoluisia eliöitä. Pukin tekniikat vaihtelevat mediataiteesta suurikokoisiin seinämaalauksiin, biotaiteeseen ja installaatioon. 

Hän valmistui taiteen maisteriksi Aalto- yliopistosta 2015 ja kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista 2007. Pukin teoksia on esitetty Venetsian biennaalissa osana Miracle Workers- kollektiivia, Helsingin taidehallissa, Porin ja Lappeenrannan taidemuseoissa ja elokuvafestivaaleilla Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Indonesiassa, Kanadassa ja Ukrainassa. 

Pukki on Route Couture-taiteilijaryhmän perustajajäsen, Miracle Workers- kollektiivin sekä MUU ry:n, AV- Arkin ja Biotaiteen seuran jäsen. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä mutta on kotoisin Etelä-Karjalasta Luumäeltä.

www.leenapukki.com