Outi Särkikoski ja Johanna Turunen

Outi Särkikoskelta on näyttelyssä esillä keraamisia veistoksia, jotka muodostavat teoskokonaisuuksia teemojensa perusteella. Teoksia yhdistää minimalistinen muotokieli ja pelkistetty väritys. Mustan ja valkoisen lisäksi vain ”karjalanpunainen” hehkuu yksittäisessä ornamenttiaiheisessa teoksessa. Minimalistinen seinäteos ”Metsä” kuvaa suorarunkoisten honkien rivistöä, mustavalkoiset ”kivipaadet” hiljaista puhetta meluisessa ajassa.

Outi Särkikoski on taustaltaan graafikko ja se näkyy hänen teoksissaan selvästi. Yksinkertaiset elementit, geometriset muodot ja mustavalkoinen väritys luovat kuvan kolmiulotteisesta grafiikasta. Asuminen Pohjois-Karjalassa luonnon lähellä, talven pimeys ja lumen valkeus ovat vaikuttaneet teosten sisältöön ja muotoon. Kolmiulotteisen muodon tutkiminen ja graafisen ”viestin” lisääminen teokseen kiehtovat taiteilijaa tämän hetken työskentelyssä.

Outi Särkikoski asuu ja työskentelee Joensuussa. Hän on toiminut keraamisen kuvanveiston ohjaajana eri oppilaitoksissa ja osallistunut lukuisiin näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla.

Johanna Turunen
Variaatioista
Variaatioita-sarja on saanut alkunsa Barcelonassa kaupungin läheisyydessä olevien
pikkukylien hautausmaiden tunnelmasta. Sarja sisältää parikymmentä väritulostevalokuvaa.

Kuolema ja hautausmaat ovat monelle ihmiselle pelottava ja etäinen asia.
Kuoleman kohtaaminen on järkytys omaa uraa luovalle ihmiselle, eikä asiaa ehkä ole
käsitelty etukäteen.

Olen omassa elämässäni miettinyt viime aikoina paljon kuolemaa ja vanhenemista. Osallistuin ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettyyn kuvataiteilijoiden kuntoutukseen ja sain hyviä ystäviä muista samaan ryhmään osallistuneista, itseäni vanhemmista taiteilijoista.
Ryhmämme on tiivis ja jatkamme keskustelujamme taiteesta ja elämästä tulevien ryhmänäyttelyidemme puitteissa, jo loppuneen kuntoutusvuoden jälkeen.

Suomalaiset hautausmaat ovat katalonialaisiin verrattuna minun silmissäni hyvin erilaisia. Suomalainen hautausmaa on täynnä puita, koivuja ja mäntyjä; maasto on tasaista, ja vainajat on haudattu maahan. Haudalla on maahan istutettuja kukkia ja kivi kertomassa vainajasta nimen, synnyin- ja kuolinpäivän.

Katalonian kylissä ja Barcelonassakin vainajat saavat komean viimeisen sijansa vuoren laelta, josta he voivat tarkkailla meitä eläviä. Haudat on sijoitettu päällekkäin, seinäelementeiksi. Hautoja koristavat vainajien kuvat ja paahtavassa kuumuudessa säilyvät muovikukat.

Liikkuessani hautausmailla Kataloniassa huomasin, että kauniita valkoisia marmoripatsaita on kaikkialla — Suomesta tällaiset patsaat puuttuvat lähes kokonaan.
Veistäjät ovat uurastaneet lukuisia tunteja luodessaan enkeleitä, pyhimyksiä ja Jeesus-hahmoja.
Ihailen heidän kättensä töitä ja halusin kuvata teokset useasta suunnasta ja luoda omalla taiteellani niille uuden ympäristön.

Kiehtovaa on katsoa patsaaseen heijastuvia valoja ja varjoja. Kuvaushetkelle toivoin tosin auringon peittävää pilvenhattaraa. Marmoripinnan sileys, saasteiden ja lintujen ulosteiden yhdistelmä antaa kiehtovan tilaisuuden kuvata liikkumatonta kohdetta.
Barcelonan hautausmaiden rauhallinen tunnelma — kuvauskiellosta huolimatta — antaa rantalomia vierastavalle turistille mukavan, ilmaisen elämyksen.

Kokemus on ollut niin myönteinen, että jatkan patsaskuvien keräämistä jatkossakin,
seuraavaksi Pariisissa.
Viimeisimmät hautausmaakuvani olen ottanut Münchenissä.
Ani varhain aamulla koin saksalaisella hautausmaalla myös uuden elämyksen: siellä oli ihmisiä hölkkäämässä ja sauvakävelyllä!