TIINA NEVALAINEN ja MIRVA VALVANTO

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 07.11.2008 klo 18-20

TIINA NEVALAINEN ja MIRVA VALVANTO
8.11.-25.11.2008

Tiina Nevalainen
Maalauksia

Maalaaminen on minulle luonnollisin tapa hahmottaa maailmaa. Teosteni aiheet poimin oman katsomiskokemukseni kautta. Maalaan niitä asioita ja aiheita , jotka kiinnostavat visuaalisesti. En halua tallentaa todellisuuutta sellaisenaan. On kiinnostavaa löytää jokin yksityiskohta, joka työnteon laajenee kokonaisen teossarjan käynnistäjäksi. Haluan liikkua maalauksissani abstraktin ja esittävän välimaastossa.

Tärkein elementti maalauksessa on väri. Näyttelyn maalauksia tehdessäni halusin rakentaa värimaailmoiltaan yltäkylläisiä, täyteläisiä , abstraktiota läheneviä maalauksia, joissa väri rakentaa pintaa. Maalaan öljyväreillä kankaalle koska se sopii parhaiten käsialalleni ja luonteelleni. Töiden hidas kuivuminen antaa aikaa harkita etenemistä. Nautin maalausprosessin fyysisyydestä; maalin liukuminen kankaalla, maalausnesteen ja maalin tuoksu, siveltimen rytmi ja sen rahina kankaalla..
Maalaaminen on minulle moniaistinen kokemus.

Maalaaminen on aina etsimistä ja valintojen tekemistä. Maalarina kasvan ja muutun teosteni myötä. Jokainen valmis maalaus on opettanut minulle lisää. Ja jokainen uusi maalaus asettaa taas uudenlaiset kysymykset, joihin etsiä vastausta.
Juuri siinä on maalaamisen ilo.

Mirva Valvanto
Taidegrafiikkaa

Näyttelyssä esillä olevissa töissäni olen pyrkinyt keskittymään olemassaolon hiljaiseen kiertokulkuun. Hitauteen, joka kumpuaa kuvitelluista, ikuisuutta tavoittelevista hetkistä. Unien ja alitajunnan maailma vie mukanaan erilaisin symbolein, korpin mustin siivin tai kivienkelin painavin, hiljaisin  askelin.  Tavoitteenani on  luoda tunnelmia, jotka pyrkivät irrottamaan katsojansa hetkellisyydestä, keskittyvät pelkästään olemassaoloon tai ehkäpä tunteeseen,  joka voi antaa työlle katsojan silmissä uuden henkilökohtaisemman merkityksen. Yhtä hyvin teokset voivat myös esittäytyä vain etäisenä häivähdyksenä jostakin toisesta, kuvitellusta todellisuudesta.

Valveunta, pakenemista hetkeksi hämärän suojaan. Pysähtymistä, turhan unohtamista. Unohdetun muistamista. Lapsenomaista irrottautumista ja ajatusleikkejä. Heittäytymistä varjojen syleilyyn. Töissäni elämän ja luonnon kiertokulku limittyvät vuorokaudenaikojen valojen ja varjojen vaihteluihin.

Töiden tekeminen on myös prosessi, joka muun kiireen keskellä vaatii pysähtymään ja sulkeman pois kaiken muun; jäljelle jää vain oleminen, toimiminen. Prosessiin kuuluu hitaassakin työskentelyssä yllätyksellisyys ja sattumat, jotka johdattavat omalla painollaan työtä eteenpäin. Luonnos toimii enemmänkin alkusysäyksenä, joka on koko ajan avoin muutoksille. Lopputulos onkin nykyään enemmän ja enemmän yllätys itsellenikin.  Pidän tästä arvoituksellisuudesta, voinkin sanoa, että välillä työskentelyäni ruokkii puhtaasti uteliaisuus. Puhdas kuparilaatta kätkee arvoituksen, joka minun on viiva viivalta ja kerros kerrokselta kaivettava esiin ja yritettävä nähdä pintaa syvemmälle.