Sirpa Häkli ja Sirkka Tapio

SIRPA HÄKLI
Tabula Rasa

TYHJÄ TAULU. Filosofi John Locke (1632–1704) katsoi, ettei ihmisellä ole syntyessään käsitystä muodoista tai väreistä, sillä ihmisen mieli on syntymän hetkellä kuin ”valkoinen paperi, vailla kirjoitusta”. Empiristin mukaan vasta kokemukset ja havainnot muokkaavat mielen ”tyhjää taulua” (lat. tabula rasa). Maalarille tällainen käsitys on kiehtova, sillä onhan hänellä maalausta aloittaessaan konkreettisesti edessään valkoinen tai pohjamateriaalin värinen kappale, joka hänen pitäisi jollain tavoin ”täyttää”. Koska maalaus on ennen kaikkea ajattelua, joutuukin joka kerta työhön ryhtyessään kysymään itseltään, mitä maalata, ja miksi. ”Taulu” ei siis voi olla ”tyhjä” – joskin merkityksen tai merkityksettömyyden sille antavat vasta katsojat.

LIITUTAULU. Tehdessäni ensimmäiset ”liitutaulumaalaukseni” joitakin vuosia sitten, kiehtoi minua erityisesti ajatus lisäysten (merkit ja jäljet) ja poistojen (pyyhkimisen jäljet) välisestä suhteesta. Kun liitutaulua pesee, jää taululle näkyviin osittain hahmottuvia merkkejä: viivoja, läiskiä, liitupölyä – kuin häipyviä muistoja tai ohikiitäviä ajatuksenpätkiä – ja todisteita kädenjäljestä, liikkeestä, fyysisyydestä, maalauksen prosessista.

MYÖNNYTYKSIÄ JA YHTEYKSIÄ. Pari vuotta sitten aloitettujen sarjojen lähtöasetelma on henkilökohtaisuudessa: täydellisyyteen pyrkivä joutuu tekemään myönnytyksiä keskeneräisyydelleen, ja epätäydellisyytensä hyväksynyt (ehkä) kiinnittää enemmän huomiota asioiden välisiin yhteyksiin. Näiden maalausten kohdalla ajatukseni ovat liittyneet toistumiseen, kiertokulkuun, sidoksisuuteen ja vastakohtien muodostamaan kokonaisuuteen.

AESTHETICS AND THE ARTIST. Sarjan työt on toteutettu Thomas Munron esseekokoelman Toward Science in Aesthetics (1928 /1956) sivuille. Munron artikkelien otsikot, terminologia ja sisällöt ovat sekä herättäneet että ärsyttäneet minut pohtimaan ”kauneuden” ja ”esteettisesti arvokkaan” käsitteitä niin yleisesti taiteen historiassa kuin omassa tuotannossanikin. Osa teoksista on uudelleen tulkintoja omista maalauksistani, osa taidehistorian keskeisistä kuvatyypeistä, osa muuten esteettisiksi tai metaforisiksi kokemistani kuvista, kuten teknisistä piirroksista.

Näyttelyä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus, Uudenmaan taidetoimikunta

SIRKKA TAPIO
Aikamuotoja – osa 3: ”Ääriviivoja” /”Contour Lines”

Aikamuotoja- näyttelysarjani teema on samankaltaisuudet 1600-luvun barokin teatraalisen, ylipursuavan liikkeen ja nykyajan urbaaninarsismin visuaalisten ilmiöiden välillä. Esim. Velazquezin lavasteenomaiset hovimuotokuvat runsaine pukuineen sekä katumuoti-ilmiöt tai graffititaide löytävät niissä hetkeksi toisensa.

Asun Helsingissä kaupunginosassa, missä yhteiskunnan arki, monikulttuurisuus sekä nuoriso sykkii aika esteettä.
Kuvieni taustalla häilyy sosiologia ja julkisiin tiloihin jättämämme viestit, eleet ja jäljet, luonteenpiirteellemme tyypillinen tarve merkitä paikka, alleviivata persoonallisuus, tulla huomioiduksi tai ehkä olla anarkisti.
Tavallani keräilen urbanismiin kuuluvaa sosiaalista käyttäytymistämme ilmentäviä visuaalisia merkkejä kuten pukeutumiskoodistoa, mainostyylejä, ilmoitustauluja tai vaikka tägejä raitiovaunussa.

Maalauksissani en dokumentoi näitä viestejä ja jälkiä vaan hyödynnän niiden asennetta ja muotoa, pelkistän katusosiologisia havaintoja salonkisiistiin kuosiin.
Osin räikeätkin alkuperäishavainnot olen kuvissani pelkistänyt vähentämällä värejä tai kyseenalaistamalla tilan tunnun saadakseni paremmin esiin yksittäisen, joskus hämmentävänä pyörimään jääneen muodon tai rytmin.

Teokseni ovat akryyli- ja öljymaalauksia kankaalle vuosilta 2013-2015.

Aikamuotoja -teemanäyttelysarjan 1.osa oli yksityisnäyttelyni galleria Kulmassa Lahdessa 2014 ja
2.osa huhtikuussa 2015 galleria Johan S:ssä Helsingissä.