Alkutuotantoa II – Riikka Keränen

Tänään täällä kylällä paistaa aurinko, niin että se jo ikkunan läpi onnistuu lämmittämään niskaani. Pakkasta on miinus 32 astetta. Aika rapsakka ilma.
On sunnuntai ja tämä tiedote pitäisi olla valmiina huomiseksi. On taas se sama vanha ongelma: mitä kertoa?

Kuten ei itseäänkään, ei teoksiansa näe ulkopuolisin silmin. Käsitys itsestä ja töistänsä liitelee narun päässä laidasta toiseen. Silloin tällöin liike vaimenee ja pysähtyy seesteiseen keskikohtaan, kunnes jokin tapahtuma sysää sen taas kohti jompaakumpaa laitaa. Siispä panttaan oman tämänhetkisen näkemykseni ja katsoja muodostakoon sitten omansa, minun siihen sotkeutumatta.

Jotain sanoakseni, kerron seuraavaa: Olen onnistunut tekemään pari uutta työtä. Toisessa on valokuvia ja toisessa olen jatkanut hirvenkarvan käsittelyä. Liimaa on kulunut paljon ja hermot menneet totaalisesti yhden kerran. Välillä mietin, olisiko pitänyt tehdä jo enemmän uutta, mutta sitten totean itsekseni, ettei ole ollut aikaa muilta töiltäni ja toiseksi eiväthän työt nyt kerta katselulla vanhene, kai. Oikeastaan minua eniten jännittää se, miltä työt näyttävät uudessa tilassaan. Mitä niille siellä tapahtuu?

Ehkä vielä jotain näyttelyn niemestä, kerta sellaisen olen antanut. Sen enempää kiemurtelematta nimi Alkutuotantoa II viittaa paikkaan jossa elän, käyttämiini materiaaleihin, ikääni sekä siihen ajatukseen, että taide on eräänlaista alkutuotantoa sekin.