ARKISTO II – Olli Larjo, Lasse Wallenius

Arkisto-installatioiden toinen osa Arkisto II sai ensiesiintymisensä Galleria Koneessa 1. Helmikuuta 2019 ja jatkoa seurasi samana kesänä Ars-Hämeen näyttelyssä ” Tila havainnon taustana ”, Riihimäen Vanhalla Lasitehtaalla ja valtakunnallisessa Ceramega näyttelyssä Valkeakosken Voipaalan taidekeskuksessa 2020.

Arkisto II on jatkoa kuudelle aiemmalle Arkisto näyttelyille jotka olivat esillä ympäri Suomea vuosina 2012 – 2016.

Arkisto on tarinallinen konsepti jonka ominaisuuksia ovat tilallisuus, muuntuminen, kasvaminen, kehittyminen, eteneminen. Tarina ei ole eheä, looginen tai aukoton. Se on kahden fiktiivisen mieshahmon hapuilevaa ja foobista harhailua apokalyptisissa mielien maisemissa. Tästä tarinasta ja tästä maisemasta nousevat näyt ovat Arkiston varsinaista kuvastoa ja installaation elementtejä.

Kertomus alkoi tilanteesta jossa miehet, käyttöpäällikkö Larjonov ja vahtimestari Wallén jätetään tundralla sijaitsevalle tutkimusasemalle ylläpitämään aseman perustoimintoja ja muu hekilökunta poistuu paikalta. Tutkijoiden oli määrä palata ja tutkimuksen jatkua noin kuukauden kuluttua. Jos näin ei jostain syystä tapahtuisi, kaksikko haettaisiin pois ja asema jäisi tyhjilleen.

Larjonovin ja Wallénin oleskelu tutkimusasemalla kuitenkin pitkittyy ja yhteydet ulkomaailmaan katkeavat. Heidän sisäiset näyt, pelot ja eristyneisyyden vääristämä logiikka syrjäyttävät pian arkisten askareiden hoitamisen ja koko aseman olemassaolo saa heidän mielissään uuden merkityksen. He kuvittelevat olevansa osa peliä jossa ilmastonmuutos, vedenpaisumus, oudot viestit oudoilla merkeillä, asemalta löytyvät tutkimustiedot ja -materiaalit loksahtelevat kummallisesti paikoilleen. He kokevat saaneensa uuden, vaikeamman ja tärkeämmän tehtävän josta heidän on selviydyttävä ratkaistaakseen maailmaa uhkaava suurtuho – vedenpaisumus.

Miehet katosivat mutta heidän jälkeensä jättämä materiaali löydettiin ja esiteltiin Arkisto -installaatiossa: rautaa, keramiikkaa, lasia, suolaa, pronssia, luuta, kalojen osia, valoja, pumppuja, valokuvia, tekstiä… Fragmentit viittasivat toisaalta tekniikkaan, tietoon ja tieteeseen, hallitaan, toisaalta mystiseen menneisyyteen, historiaan, myyttisiin tarinoihin, animismiin, dystopiaan, hallitsemattomaan. Näistä oli Arkisto tehty.

Miehet katosivat mutta heidän jäljilleen on jälleen päästy. He ovat poistuneet tutkimusasemalta ja matkanneet läheistä jokea pitkin satoja kilometrejä pohjoiseen aina merelle saakka. Sieltä jokisuulta hylätystä koulusta löytyi Larjonovin ja Wallénin Uusi Arkisto jonka allekirjoittaneet haluavat esitellä.