Ascendi! – Anja Karkku-Hohti, Hanna Karkku, Anna-Leena Papadopoulos

On oltava kevyt kuin lintu, ei niin kuin höyhen
Paul Valéry

Keveys jää usein huomiotta ja syrjään kun painavammat ja niin muodoin toki niin paljon merkittävämmät asiat saavat huomiomme ja arvostuksemme. Olemme kuitenkin päättäneet, Italo Calvinon viisasta opastusta seuraten*, tarkastella näyttelyssämme vastakohtaparia keveys – paino, ja hänen tapaansa asettua puolustamaan keveyttä.

Keveyden historia on painava, ja siitä ovat kirjoittaneet niin runoilijat kuin tiedemiehetkin – keveys astuu tyhjyyden kaavussa siivekkäin askelin etualalle viimeistään ensimmäisten atomistien oivallettua maailman oikeastaan olevan enimmäkseen tyhjää tilaa, ja Ovidiuksen mukaan tämä saattaa kaiken alttiiksi muutokselle – vain ohut verho erottaa olion toisesta, anna sen heilahtaa ja kaikki on toisin.

Keveyttä ei pidä erehtyä pitämään kevytmielisyytenä, haihattelevana sattuman varaan heittäytymisenä, ei, keveys on täsmällistä, päättäväistä joskin mietteliäisyyteen taipuvaista; se on meidän saavuttamattoman kaipuumme kohde.
Meidän välineinämme tämän ikuisesti pakenevan keveyden idean tavoittelussa ovat sellaiset unohdetut, löydetyt, kerätyt ja toisiinsa yhdistellyt materiaalit ja esineet, joissa olemme aavistaneet alttiutta muutokselle ja kohoamiselle . Niiden avulla pyrimme, emme niinkään vangitsemaan keveyttä, mutta heijastamaan sen syvällisempiä ominaisuuksia, ja kenties tekemään sen hienoisella huumorinpilkkeellä silmäkulmassa.

Anja Karkku-Hohti on porilainen kuvataiteilija, Hanna Karkku helsinkiläinen sisustusarkkitehti ja Anna-Leena Papadopoulos helsinkiläinen arkkitehti, kaikki samaa huonetta ja sukua.

*Italo Calvino: Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle – keveys

Anja Karkku-Hohti: Maalauksia, alakerta

Alakerran näyttelyssä on esillä toistakymmentä guassimaalausta, jotka ovat valmistuneet kuluvan vuoden aikana.

Guassi värimateriaalina on mitä joustavin, sillä on myös laaja skaala painavasta kevyeen.
Näyttelyn nimen mukaisesti töissä korostuu keveyden tuntu, kuitenkin kevytmielisyyttä välttäen. Guassiväreissä kevyinmilläänkin on jonkinlaista kiinteää vakavuutta.
Maalausten aihepiiri ei noudata varsinaisesti mitään teemaa, ellei teemaksi ajatella yksityisen ihmisen subjektiivisia kannanottoja ja huomioita asioista ja olemisesta ja niiden muistiinmerkitsemistä.

Minulle olennaisinta maalauksissa on miten väri ja valo asettuu tilaan. Värin, valon ja tilan liitto muodostavat ihmisen henkisen ja fyysisen olemisen perustilan. Ne ovat myös minulle maalauksen perustekijät. On olemassa sanonta: Ruusu on ruusu. Voidaan myös sanoa: Maalaus on maalaus.