Childhood Helmet – Mammu Rauhalan naamioita, videoita ja veistoksia

Prinsessaleikkejä ja vaaleanpunaisia, hattaraisia, hataria unelmia. Poikatyttönä poikien mukana menoa ja jatkuvaa oman roolin ja paikan etsimistä. Pelkoa, kauhua, epävarmuutta ja häpeää. Vahvaa yhteyttä muihin ja yhtä suurta joukkoon kuulumattomuuden tunnetta. Pitkiä puheluita lankapuhelimessa ystävän kanssa ja kirjevihkoja, jotka kiertävät luokassa. Kauneutta ja rumuutta, rosoisia kokemuksia, onnistumisia ja kasvua. Alitajuntaa ja asioita, joita ei ihan ymmärrä. Vahvoja tunnelmia, tunteita ja tuoksuja. Oma pieni kaaos, joka siivotaan kantamalla lelut oman huoneen kynnyksen yli ja sulkemalla ovi tiukasti perässä.

Childhood Helmet -yksityisnäyttelyynsä Mammu Rauhala on installoinut töitä, jotka jollain tavalla viittaavat lapsuuteen ja nuoruuteen, identiteetin etsimisen aikaan. Näyttelyn kokoava teema kirkastui, kun hänen lapsuuden kotitalonsa meni keväällä 2022 myyntiin ja oli aika luopua itselle tärkeästä turvapaikasta, mutta myös monista lapsuuden ja nuoruuden esineistä. Osa näistä aarteista, kuten kiiltokuvat ja kirjevihot päätyivät näyttelyn teosten materiaaliksi.

Rauhalan näyttely Childhood Helmet Poriginal galleriassa esittelee käsin tehtyjä naamioita, videoperformansseja, omakuvia sekä paperimassa- ja sekatekniikkaveistoksia. Naamioiden sarja on saanut alkunsa koronapandemian aikana kun kasvomaskien ilmestyminen katukuvaan innoitti Rauhalaa käsittelemään kasvojen kätkemistä taiteen keinoin. Teatterin ja esitystaiteen parissa toimineelle Rauhalalle naamiot, naamioituminen ja roolit ovat olleet keskeisesti läsnä jo ennen pandemiaa. Kaikki näyttelyn työt ovat syntyneet viimeisen kahden vuoden aikana.

Esittävän taiteen historiassa naamiot ovat edustaneet usein esi-isiä, kulttuurisia sankareita, jumalia tai kosmista järjestystä, ja niiden avulla on voitu etsiä tai ilmentää väliaikaista ja rituaalista hengen läsnäoloa ihmisessä. Luomiensa naamioiden kautta Rauhala haluaa tutkia niin yhteiskunnan rooleja, statuksia ja normeja, kuin myös omaa sisäistä maailmaansa, identiteettiään ja tunteitaan. Erityisesti naiseuden ja tyttöyden teemat yhdistävät usein hänen töitään.

”Jokainen tekemäni naamio ja puettava veistos ovat omakuviani tai alter egojani ja tuovat esiin erilaisia puolia minussa. Tässä näyttelyssä isoimmassa roolissa ovat alitajunnan synnyttämät naamiot, joista suuri osa käsittelee lapsuutta ja nuoruutta. Naamioiden tekeminen ja niiden pukeminen on minulle koukuttavaa ja vakavaa leikkiä. Työni ovat usein silottelemattomia ja niissä on mukana ripaus mustaa huumoria.”

Rauhalan taidenaamiot ja pienet veistokset on valmistettu useimmiten paperimassasta lisäten elementtejä, kuten pieniä leluja tai helmiä sekatekniikan avulla. Rauhala pyrkii hyödyntämään kaikessa työskentelyssään kierrätettyjä materiaaleja. Monet naamioista toimivat itsenäisinä veistoksina, eli ilman valokuvaa tai naamioon pukeutunutta ihmistä. Toiset naamioista taas ovat ”elossa” vain päälle puettuina, kontaktissa yleisön kanssa, valokuvissa tai videoilla. Omakuvat naamioituneena ja naamioihin liittyvät videoperformanssit ovat kiinteä osa Rauhalan projektia ja Poriginalissa on useita ensimmäistä kertaa esillä olevia videoita.