Ei saa HUUTAA – Anna Aho

Näyttelyni teemana on huutaminen tai oikeastaan huutamatta jättäminen. Kulttuurissamme on tärkeää käyttäytyä hyvin. Jos näemme huutavan ihmisen, ensi reaktio on yleensä, että kyseessä täytyy olla joko humalainen tai hullu. Terveet ja normaalit ihmisethän eivät huutele julkisesti. Jos bussissa lapsi itkee, äiti saa kyllä tuimia silmäyksiä, eikö sitä lasta nyt saada hiljennettyä? Huuto koetaan ahdistavana, häiritsevänä mölynä, eikä sitä haluta kuulla. Silti monen ihmisen sisällä voi velloa kiukku, mielipaha, suru, tuska, turhautuminen ym. vahvat tunteet ja tekisi mieli huutaa paha olo ilmoille. Kuitenkaan näin harva tekee, vaan hymyilemme nätisti ja vastaamme kysyttäessä: hyvää kuuluu. Maalausten henkilöt huutavat tätä sisäistä huutoa ilmoille, ääneti. Alunperin mietin äänen liittämistä teoksiin, mutta äänettömyys toimii teemaan nähden paremmin.

Ihmisten olisi hyvä välillä huutaa, saada purettua agressiot hyvällä tavalla ulos itsestään. Tällä vältyttäisiin varmasti useilta juovuspäissään tehdyiltä pahoinpitelyiltä. Ei ole terveellistä antaa ikävien asioiden patoutua sisälleen, sillä joskus ne kuitenkin purkautuvat ulos, usein ikävin seurauksin.
Kuvien henkilöt ovat ikähaitariltaan vauvasta n. 60-vuotiaaseen. Turhautuminen, kiukku ym. koskettavat kaiken ikäisiä. Pieni vauva huutaa kyllä ääneen pahan olonsa, mutta aikuiset eivät aina ymmärrä mikä pientä vaivaa, ja se aiheuttaa turhautumista niin vauvalle kuin vanhemmalle.

Maalaukset ovat akryylimaalauksia ja ne on maalattu pelkistetysti, kuin ne olisi tehty sabluunalla. Maalausten mallina olleet ihmiset ovat saaneet itse valita, millaisen huudon he ovat halunneet huutaa.