ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ HERÄTÄ – Sanna Halme

Eräänä päivänä heräsin ja tajusin että elän. Tajusin sen läheisen ihmisen kuoleman kautta, kliseisesti, arvattavasti. Tämä minuun suuresti vaikuttanut tapahtuma laajeni merkitsemään yleisempää, kysymystä siitä mitä on olla ihminen, mitä on olla elossa. Ja kuinka aikansa käyttää.

Olen käyttänyt aikaani vähän sinne sun tänne, harkitsemattomasti. Olen elänyt vakavaa elämää, olen elänyt hassua ja kummallista, epäsovinnaista elämää. Elämästä riittää niin moneen. Elämä on koomis-traaginen estradi. Kaikki on mahdollista, erityisesti unelma, erityisesti usko.

Tässä näyttelyssä olen tiivistänyt joitakin ajatuksia, tai ehkä paremminkin kysymyksiä aiheesta, jota on vaikea rajata yhteen lauseeseen: elämän metamorfooseja, jatkuvaa ristiriitaa, jatkuvia päänsisäisiä taistoja. Näyttely koostuu päistä. Puhuvia päitä, mykkiä päitä. Kaikki me pyristelemme jonnekin; pysyykö pää pinnalla? Kuka kantaa kenen päätä? Pää voi rajoittaa. Joskus on parempi vain laskea päänsä pöydälle ja levätä. Elämä on koomis-traaginen estradi, posetiivi soittaa surumusiikkia, kerjäläinen antaa kulkijoille kultaa.

Kaikki näyttelyn työt on maalattu lähes yksinomaan palettiveistä käyttäen, ilman sivellintä. Palettiveitsi antaa karhean elämän jäljen. Taide on filosofiaa. Taiteessa tärkeintä on tunne.
Mitä tunnet? Tunnenko sinut, katsoja, joka saavut juuri näiden maalausten ääreen juuri tänään?