FANTASMI – Hannu Aaltonen
Maisemamaalauksia kameralla
Hannu Aaltonen
Maalaismiljööstä taajamiin muuttaneiden nykyihmisten luontoelämykset ovat yhä enemmän muotoutuneet maiseman näkemishetkiksi. Taajamien lisäksi ihmiset ovat muuttaneet autoihin. Tieverkko on kehittynyt vauhtia ihannoivan nykyihmisen toiveiden mukaan valtatiepainotteisiksi. Klassiset maisemakylät ovat muuttaneet valtatienäkymiksi. Maaseutuelämät, elävät kylänäkymät, eivät ole nykyihmisen maisemia. Vauhdin valtatiet kiidättävät ohi hidasteiden, kyläyhteisöjen. Valtatiet ovat metsissä ja peltojen laidoilla niin, että maaseutu näyttäytyy loputtomina korpina, peltolakeuksina, maatalojen takapihoina. Näkymiä rytmittävät autiot talot. Maalaismaisemille luonteenomaista on ihmisten katoaminen luontoyhteydestä lähes tyystin. Ihminen maaseutunäkymässä on autossa istuva subjekti, joka näkee toisen rivitalon pihaläiskässä tai kuntopolulla metsän siimeksessä. Maalaismaisemassa ei enää näy myöskään eläimiä: tehokarjatalous pitää tuotosten takaamiseksi eläimet karjarakennuksissa.
Pari vuotta sitten valokuvauksen taitojeni syventäminen, opinnot johtivat minut maantielle. Ajoin kuukausien ajan päivittäin lähes 200 kilometriä. Kokemus osoitti, että jo aiemmin hahmottamani mielikuvat ovat tien arkikulkijalle totisinta totta. Aloin kuvata maantie-valtatiekokemuksiani. Kuvat ovat tämän näyttelyn lähtökohtia ja aineistoa. Olen kuvannut maisemaa niin kuin autoistunut ihminen maaseudun näkee ja kokee. Näkemille luonteenomaisinta ovat liike ja vauhti: mitään ei ehdi nähdä kunnolla. Näkymät, kuvat, venyvät ja hahmottuvat epämääräisiksi. Kun maiseman ja näkymien kokemuksia kaamoksen Suomessa pitkään sävyttävät vielä sade, harmaus, hämärä ja pimeys, maisemat saavat aivan uusia ulottuvuuksia. Näkemisestä tulee fantasmeja: näkyjä, harhanäkyjä, näköharhoja, houreita. Paradoksaalisesti kaikkitietävän ja kaikkitaitavan nykyihmisen arkisimmat hetket, ajo kotoa työhön, työmatkat taajamasta toiseen ja kotiin tuottavatkin fantasmeja, reaalitodellisuus muuttuu epätodeksi. Näkemät voivat olla esteettisiä, mutta eivät todenmukaisia, vaan vääristyneitä. Kuvat sävyttyvät kuvitteellisiksi; epätodellisuus onkin todellisuutta.
Kiitävän ihmisen arjen katkaisevat viikonloput, talven lomaviikko, kesän mökkiloma. Urbaani taajamaihminen sonnustautuu luontoon. Se on kesämökin laituri tai elämysmatkanjärjestäjän moottorisafari, joka koukkaa hiljennettyyn hetkeen. Ihminen istahtaa aamu-usvaan mökkilaiturilleen ja imee hiljaisuuden makean maisema-annin evääksi seuraavaan lomahetkeen. Kotimatkalla kiitävässä kyydissä hiljainen hetki venyy jälleen muodottomaksi maisemanäyksi, mutta syvällä aitosuomalaisessa sydämessä vesimaiseman muisto pitää yllä unelmaa kauniista kotomaasta.
Fantasmi -näyttelyn koostamiseen on olennaisesti vaikuttanut myös nyt reilun vuoden kestänyt osallisuuteni Kuopion seudulla MaisemaGalleria – ympäristötaidekokonaisuuden toteutukseen. Maisema-Galleriaan on tehty – Tielaitoksen rahoituksella – ympäristötaideteoksia nimenomaan valtatie-moottoritie ympäristöön. Siinä kontekstissä teosten suunnittelussa ja toteutuksessa olennaista on se, että katsoja kokee taideteoksen nimenomaan liikkuvassa autossa ohikiitävän hetken. Osa Maisema-Gallerian teoksista on sijainniltaan jopa sellaisia, että moottoritiellä niiden kohdalla ei ole mahdollista edes pysähtyä. Vauhtiyhteiskunta on nyt siis edennyt jo niin pitkälle, että tylsänoloisissa ja sisällöttömissä ympäristöissä tienpitäjä on tuntenut tarpeelliseksi uusien henkisten sisältöjen luomisen kiireisen ihmisen vireyden ja havaintokyvyn ylläpitämiseksi. Maisema-Galleria Kuopion seudulla on 180 kilometrinen, vastaavantyyppinen hanke on toteutunut myös Porin ja Kankaanpään välille.
Pitkien pohdintojen, kuvaamisen, kuvien tekemisen ja tämän näyttelyn kokonaisuuden valmistuutua hyvin pitkälle viime vuoden lopulla oli suurenmoinen kokemus löytää filosofi, joka on luonut oman vauhdin tieteensä! Maisema-Gallerian avajaisissa näyttelyn jyryttäjä-kuraattori, Kuvataideakatemian rehtorin työnsä juuri päättänyt taiteilija Erkki Soininen siteerasi ranskalaista nykyfilosofia Paul Viriliota.
Kun pian sen jälkeen joulukuussa luin ranskalaisen Virilion dromologista teosta Pakonopeus totesin, että olin intuitiivisesti kameralla tutkinut täsmälleen samoja asioita, joita hän sanoilla muotoilee aforistisiksi viisauksiksi. Mieluisaa olikin poimia oman näyttelyni nimi Virilion Pakonopeus-teoksen terminologiasta. Virilion aforistiset ajatukset tuntuivat minulle perin tutuilta: Teillä ei ole nopeutta, te olette vauhtia…. Liikkumisilluusiota aletaan pitää näkemisen totuutena, aivan kuten optiset illuusiot alkavat näyttää elämän illuusioilta…. Silmän ja moottorin kongruenssi, näkemisen totuus, muunsi elämän rytmit tyystin toisiksi….. Vauhti käsittelee näköä raaka-aineena. Vauhdin kiihtymisen myötä matkustamisesta on tullut kuin filmaamista. Vähemmän kuvien kuin uusien epätodellisten yliluonnollisten muistijälkien tuottamista…. Nopea paikasta toiseen siirtyminen merkitsee katoamista matkan huomenettomaan juhlaan. Vauhdin nihilismi tuhoaa maailman todellisuuden.