Hajavaloa – tuulten varjoissa, Anne Ovaska

Väri on kielioppi. Tai nuotit maalauksen syntyyn. Mieli, muisti ja minuus asuvat värissä. Asiat, joille ei löydy sanoja, limittyvät värikenttinä kankaalle ja valoisin hetkin syntyy onnellisia sattumia, joihin muistot sulkeutuvat.

Kuva puhuu hämärällä tavalla, joka ei ole kieli, vaan kaivautuu ihon alle ja johdattelee katsojan ajatukset yhtälailla avoimille ulapoille kuin tiheimpään kosteikkoon. Kun maalauksen värit ja viivat hyräilevät, kuvat syntyvät ja silloin ei aikailla, sillä sattuman kutsu ei ole pitkään voimassa.

Toisissa etäisyyksissä, toisesta kulmasta tai toisessa valossa tavoittaa uusia kuvia ja kutsuja, jotka ovat seitinohuin säikein kiinni tässä hetkessä. Silloin voi nähdä miten kauneus levähtää värissä, joka on vaiti tai nukkuu.