JURY 2019 – Iida Nikitin, Sirpa Ojala, Meri Pauniaho

Poriginal gallerian vuoden 2019 näyttelykauden avaa kolmen satakuntalaisen kuvataiteilijan ryhmänäyttely, JURY.

Porin taidemuseo pyysi satakuntalaisia ammattitaiteilijoita edustavia yhdistyksiä valitsemaan keskuudestaan edustajat Poriginal gallerian vuoden 2019 näyttelyiden valintatoimikuntaan. Taiteilijaseurojen jäsenistä toimikuntaan valittiin Iida Nikitin (T.E.H.D.A.S, NYTE), Sirpa Ojala (Porin taiteilijaseura, NYTE) ja Meri Pauniaho (Suomen taidegraafikot, Rauman taidegraafikot).

Toimikunnan muut jäsenet olivat Porin taidemuseon johtaja sekä Poriginal gallerian gallerianhoitaja.

Iida Nikitin
Mene(s)tys

Maalaaminen on minulle olemista, hengittämistä, jakautumista niin moneen suuntaan kuin kykenee. Se on eleen ja merkitysten leikkautumista ja hajoamista harmaalle alueelle, tunnistamattomaksi. Se on tunteen tapahtumista ja uuden kielen löytämistä. En etsi holistista ajatusta tai asetelmaa johon asettaisin itseni tai muut. Harvemmin maalaan yhtenäisiä sarjoja tai palaan työstämääni teokseen useampaan kertaan. Tylsistyn hyvin nopeasti yhteen ajatukseen, joten koen hyvänä metodina maalata montaa teosta samanaikaisesti, kuin säveltäisi niistä kerralla jotain tilannetta tai keskustelua niiden välille. Tämän takia koen, että on kiinnostavaa ripustaa näyttelytilaan kolme erilaista maalaussarjaa, jotka voivat antaa jotain toisilleen ja samalla erottautua toisistaan.

Pimeydessä maalaukset ovat valoa, värejä, jotka pitää virittää kohdilleen, jotta jännite syntyy ja kuva alkaa soida. Kierrokset nousevat ja maanisessa paineessa valkoinen peittää alleen runsaudensarven, nollaa kaiken joka ilmestyy esiin. Välillä se tuo esille kaiken mitä on, värien hengityksen toistensa läpi. En halua jakaa kokemuksia vastakohtiin, polarisoida asioita paikoilleen, jotta näkisin kokonaisuuden. Silti koen energioiden virtaavan syvän mustasta sapesta kevyisiin helmiäishiukkasiin, ja se tunne on juuri niin melodramaattinen. Kuin koko ympäristö olisi riivattu heittämään kärrynpyörää viimeiseen kiusaukseen ja samalla valmis näkemään heikkoudessa voimansa ja kauneutensa. Maa ja ilma avautuu raskaan kevyenä, kuin nousisi maankyljestä lentoon. Synkkä vakamielisyys ja turhautunut, tylsistynyt mieliala manaa etäälle itseään kadotukseen kunnes imeytyy pois.

Mielestäni on vaikea löytää uskoa hetken läheisyyteen tai läsnäolon todellisuuteen, se on liiaksi merkitty ja valmiiksi kerrottu tarina. Maalauksissa nousevat syyttävät sormet sekä tuomion hetket, pigmentit sekoittuvat sylkeen ja hinkkautuvat läpinäkyväksi. Eläimet tai ihmiset ovat ajan tajua, sen kadottamista ja kyselemistä, asioita ja liikettä, jossa oliot muuttuvat objekteiksi.

Tässä tilanteessa hajonneena oleminen ja ääreidensä hukkaaminen antaa mahdollisuuden nähdä ja kokea jotain odottamatonta, joku tuntematon toinen. Silloin kasvaa hauras ajatus kosketuksesta, onnistuneesta visiosta, menestyksestä, jonkun kohtaamisesta ja sen menetyksestä.

Asun Porissa ja teen taidetta erilaisilla metodeilla sekä toisiinsa sekoittuvilla medioilla. Viime vuosina olen keskittynyt performanssitaiteeseen, maalaukseen ja videotaiteeseen. Tekemisessäni kulkevat rinnakkain ja sisäkkäin taiteen tekeminen ja – tutkiminen, taiteilijayhdistystoiminta (T.E.H.D.A.S. ja NYTE ry.) sekä tapahtumien järjestäminen.

Maalaan ja piirrän liiduilla, öljy- ja akryyliväreillä puuvilla- ja pellavakankaille, pleksille, alumiinikomposiittilevylle sekä lastulevylle.

Sirpa Ojala

Se miten joku maiseman osa päätyy maalauskankaalle tai paperille on aina polku, matka, yllätys, prosessi ja lopulta ihme. Valittu kohde saa mukaansa maalausprosessin aikana tunteita, uusia suuntia, puut muuttavat muotoaan, maalaus elää ja hengittää niinkuin metsäkin. Työhuoneeni jokaisesta ikkunasta näkyy puita, metsää. Metsä on minussa minä olen metsässä. Teoksissani pyrin tietynlaiseen rentouteen ja illuusioon ulkoilma maalauksista. Tässä näyttelyssä on uusia maalauksiani vuodelta 2018. mm. uusin marraskuun pimeydestä voimansa saava metsätutkielma joka on ensimmäistä kertaa esillä. Maalaukset ovat akryylimaalauksia kankaalle ja vanerille.

Taidemaalari Sirpa Ojala asuu ja työskentelee Pomarkussa. Hän on käynyt Porin Taidekoulun 1979-1982. Ojala on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin maakunnassa 70-luvun lopulta saakka ja pitänyt useita yksityisnäyttelyitä. Teoksia on ollut mm. yhteisnäyttelyissä ulkomailla, viimeksi Virossa Pöltsamaalla 2018 ja Varsovassa Puolassa 2014. Yli kolmenkymmenen vuoden kokemus guassimaalausten parissa sai 2010-luvun alkupuolella seurakseen akryylimaalaukset kankaalle.

Sirpa Ojala on Porin taiteilijaseuran jäsen ja hänen teoksiaan on myös taiteen nettiverkkokauppa Taiko.fi.ssä

Meri Pauniaho

Olen jo pitkään, vuodesta 2006 alkaen, kuvannut teoksissani erilaisia tiloja, huoneita ja maisemia, joissa ihmisen läsnäolo tuntuu, mutta ihmistä ei näy. Hiljaisten ja kauneuteen pyrkivien teosteni esikuvina ovat olleet esimerkiksi lapsuuteni tärkeät paikat, mummolat ja menneet kodit. Niiden kautta olen halunnut käsitellä ihmisen olemassaoloa, identiteetin muotoutumista ja muistamisen ja muistojen oikeutusta. Aika kuluu, jotkut asiat pysyvät ja jotkut katoavat, joistain tulee ajattomia.

Tällä hetkellä uusimmat teokseni voidaan jakaa karkeasti kolmenlaisiin: interiööreihin, maisemiin sekä kuvauksiin luonnosta. Kaikkia näitä yhdistää koetun ja kuvitellun yhteensulautuminen, monet perspektiivit, monivärisyys ja pintastruktuurien runsaus. Kaikki jatkavat kuitenkin saman teeman -muistamisen, muistojen ja muistin paikan- käsittelyä.

Teokseni nojaavat vahvasti henkilökohtaisen elämäni tapahtumiin, mutta samanaikaisesti niitä voidaan aina tarkastella yleisellä tasolla vailla henkilökohtaista painolastia, vaikkapa pieninä kansatieteellisinä tutkielmina oudosti tutuista esineistä tai maisemissa viipyilevän pandakarhu-hahmon -vaikkakin eräänlaisen alter egoni- kautta viittauksina ajankohtaisiin Ähtärin eläinpuiston pandakarhuihin tai suomalaiseen luontoon ja sen tulevaisuuteen.

Vedostan pieniä, 4-6 vedoksen sarjoja. Teokseni ovat pvc-levyltä vedostettuja kohopainovedoksia tai koho- ja syväpainotekniikoiden yhdistelmiä. Työskentelen yhden laatan tekniikalla. Yhdessä vedoksessani on useimmiten neljästä kuuteen värikerrosta, joskus jopa yhdeksästä kymmeneen.

Olen raumalainen taidegraafikko, (s.1972), Suomen Taidegraafikot ry:n ja Rauman Taidegraafikot ry:n jäsen. Valmistuin kuvataiteilijaksi (AMK) Lahden Taideinstituutista vuonna 2014. Aiemmin olen valmistunut tekstiilialan artenomiksi (AMK) Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiasta vuonna 1996.