Kiertävä näyttely: Skandinaaviset leikkikalut kuvataiteen leikkikentällä

Poriginal Galleria, Eteläranta 6, Pori
11.11. – 28.11.2006 (alakerta)

Suomen Madridin Instituutti
26.10. – 24.11.2006

Suomen Tukholman Instituutti
31.1. – 3.3.2007

Rakenteen perusta on skandinaavinen leikkikalu. Näyttelyä ovat materiaalisesti tukeneet Berner, Stiga, Brio, Oy Juho Jussila (Jukka-lelu) ja Hantverkarlyan; tarkoitukseen käytettävät leikkikalut on valittu tuotteistoistaan perusteinaan pitkä käyttöhistoria ja tämän mukanaan tuoma tunnettavuus.
Mainittujen valmistajien tuotteet edustavat paitsi pohjoismaista muotokieltä, myös sitä turval-lisuutta ja sen vaalimista, mistä Skandinavia on tunnettu.

Näyttelykokonaisuus rakentuu jo olemassa olevien leikkikalujen variaatioista.
Lähtökohtana variaatioille on käsittelemänsä tematiikan esiintyminen oikeassa elämässä, osana sitä elin- ja kasvuympäristöä, missä leikkikalujen ensisijainen kohderyhmä kohtaa niiden esikuvia päivittäin. Näistä aineksista koostuvat leikkimistapahtumat ja leikkimisen apuvälineiden rooli niissä. Leikki on tunnetusti leikki- ikäisen työtä ja leikin apuvälineet työkaluja rakennettaessa siltaa kuvitellun ja toden välillä.

” Ikkunat metsään päin ja puiset leikkikalut”.
Leikkimisen apuvälineet voivat edelleenkin olla puisia, mutta nykyiset sähköiset ikkunat mahdollistavat entistä laajemman näkymän; toisinaan metsä voi olla skandinaavisesta puustosta ja lainalaisuuksista poikkeava viidakko omine lakeineen.
Mikä on perinteisin metodein ja perusmuodoin rakennetun leikkimisen apuvälineen kvaliteetti käsitellä tematiikkaa, johon sillä ei muodollisia ja päivitettyjä valmiuksia ole?
Ikkunasta avautuva metsämaisema saattaa olla vaikeasti käsiteltävä, mutta kenties tämä ajattomuutta linjaava palikkahahmo (leikkikaluillahan on tunnetusti oma persoonansa) on kelvollinen opas johdattamaan, itsekin rakenteilla olevan käsittelijänsä, mainitun metsän reunaan rakennusohjeenaan: kokoa itsesi ja pysy kasassa.

Poriginal galleriaan toteutettava installaatio käsittelee rajojen ja rakkauden välillä olevaa ei- kenenkään-maata; tilaa, jossa näiden kahden elementin välinen suhde ja sijainti toisiinsa nähden on tulkittavissa niin aikuisen ja lapsen kuin yksilön ja yhteisön puitteissa, kuin myös laajemmin ajatellen aikakausi- ja kulttuurisidonnaisesti sovellettuna.

Periaatteena on, että varsinaisesta kontekstistaan taiteen kentälle lainattu raaka-aine on palautettavissa sen alkuperäiseen tarkoitukseensa; esineellisyys on teoksen rakenteellinen pakko, mutta vain sen esillä olon aikana.
Näyttelytoiminnan päätyttyä leikkikalut tullaan luovuttamaan kehitysavun käytettäväksi oikeaksi katsomassaan kohteessa.