LIFE ON THE LINE – Viivamania-työryhmä
Life on the Line on neljästä kuvataiteilijasta koostuvan Viivamania-työryhmän ensimmäinen yhteisnäyttely. Ryhmän kaikki jäsenet ovat valmistuneet Imatralta, Saimaan ammattikorkeakoulusta vuosina 2014-2018. Heitä yhdistävät viivan käyttö sekä piirtäminen ja taidegrafiikka päätoimisina tekniikkoina. Näyttelyn kantavana teemana on toistuva viivan käyttö taideteoksen luomisprosessissa.
Näyttelyn tematiikassa viiva vastaa atomia tai yksikköä, jonka toisto muodostaa massan, heijastaen maailmankaikkeuden perusperiaatteita. Viiva voidaan nähdä myös energian materialisaationa, joka voi joko olla konkreettinen asia tai symboloida asiaa tai ilmiötä. Mania viittaa toistoon ja sen tarpeeseen sekä pakkoon. Viivan toisto voi olla tekijälle pakottavaa ja tuskallista, tai sen kautta voi löytää meditatiivisen rauhan. Viiva ja sen toiston luoma massa voidaan käsittää myös kaaoksen että tyhjyyden symbolina.
Ryhmän taiteilijat kuvaavat aiheita koneista luontoon ja ihmiseen. Rajattu ja hillitty värimaailma yhdistyy neljän tekijän kesken kuvakieleen, joka jokaisella on omanlaisensa.
Tästä kielestä löytyy kuitenkin virtaus, joka kulkee läpi psyyken, mystiikan ja henkisyyden haarautuen lopulta vaikkapa surrealismiin ja abstraktiin geometriaan, luoden jokaiselle oman pienen kielialueensa. Näistä ulottuvuuksista syntyneet kuvat ovat kuin kurkistuksia tuntemattomaan. Ne tuovat näkyväksi toisen maailman, mikä ei ole käsinkosketeltavissa, eikä aina sanoitettavissa. Ne ovat symboleja, näkyjä, heijastumia, kosketuksia siihen toiseen puoleen maailmasta, mikä useammille jää salaisuudeksi.
Seppo Alanissi (s.1979) on taidegraafikko, joka työskentelee pääasiassa perinteisen metalligrafiikan parissa. Taiteilijana hän kokee olevansa ensisijaisesti piirtäjä, jonka tärkeimmät vaikutteet tulevat kuvitustaiteen historiasta ja ranskalaisesta 1970-luvun tieteissarjakuvasta. Alanissin ajattelussa yhdistyvät myyttientutkimus, psykoanalyysi, poliittiset järjestelmät ja erilaiset vaihtoehtotalousmallit, popkulttuuri sekä sukupuolentutkimus. Hänen työskentelyään leimaa eräänlainen henkilökohtaisen mytologian luominen ja päivittäminen.
Kaisa Koljonen (s.1992) on taidegraafikko, joka yhdistelee teoksissaan eri syväpainotekniikoita. Teokset kuvaavat ihmistä psykofyysisenä kokonaisuutena ja yhdistävät okkultismin ja eri uskontojen symboliikkaa ihmisen sisäisen maailman kuvaukseen. Teokset tallentavat ihmisen omaa kokemusta itsestä psyykkisenä, fyysisenä ja henkisenä olentona aikana, jolloin ihmisyyden käsitys saattaa nopeasti muuttua tekoälyn ja tekniikan kiihtyvän kehityksen myötä. Kuvakieli yhdistelee surrealistisia, abstrakteja ja symbolistisia elementtejä.Teoksille on ominaista niissä toistuva pikkutarkka orgaanisen viivan, symmetrian ja symbolien käyttö.
Heidi Suikkanen (s.1987) on piirtäjä, joka inspiroituu arkiympäristön laitteista, mekaniikasta, romuista ja lavuaareista. Arkisten kohteiden muoto kiehtoo Suikkasta, mutta suoranaisen kopioimisen sijaan hän muuntelee kohteita mielikuvituksellisesti luoden jotain erilaista. Suikkasen piirroksille on tyypillistä eläväinen ja runsas viiva sekä surrealistinen tunnelma.
Susa Walve (s.1988) piirtää pienillä viivan toistoilla suurempia kokonaisuuksia. Työvälineinä hän käyttää mieluiten tussikyniä. Walve inspiroituu erilaisista teorioista, metodeista ja asioista, jotka osiltaan selittävät maailmaa ja sen syntyä. Tällä hetkellä häntä kiehtovat idän filosofiat ja varsinkin tyhjyysoppi. Omat teoksensa hän mieltää eräänlaiseksi universaaliksi kieleksi, joka kumpuaa alitajunnasta. Nämä kuvat liikkuvat usein tutun ja tuntemattomaan rajapinnoilla. Piirrosjäljen kanssa tilaa jakaa tyhjyys, ”nothing”, jonka Walve mieltää teosten tärkeimmäksi elementiksi. Tällä hetkellä Walveen työskentely on ottanut myös askelia tilallisuuden suuntaan ja uusimmat työnsä hän on piirtänyt suoraan näyttelytilojen seinille.