MAALAUKSIA – Matti Happonen

Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen on kultaa. Pelkistäminen paljastaa oleellisen. Miten tehdä siitä kuva. Perusmuotoja, yksinkertaistamista, geometriaa, hiomista. Pyrkimystä jäntevyyteen, dynaamisuuteen, ajatuksen kirkkauteen.

Tuotan kuvia, en osaa muuta, olosuhteista riippumatta. Viisitoista vuotta tein kuvanveistoa. Kunnes terveydellisistä syistä jouduin jättämään metallien parissa työskentelyn. Minulla on tarve tehdä kuvia, joten nyt maalaan.

Tehdessäni veistoksia minua viehätti puhdas, selkeä muoto, kaksiulotteisissa töissä pelkistys on nyt vielä rajumpaa. Töissäni ei ole kirjallisia aineksia. Ne esittävät vain itseään, tai oikeastaan jotain tunnelmaa, mikä syntyy värien rinnastuksista ja pinta-alojen suhteista.

Pyrin rauhalliseen rytmiin. Työni eivät ole hyökkääviä, niitä on helppo lähestyä. Katson töitteni olevan jonkinlaista minimalistista konstruktivismia. Jatkan perinnettä, olen kiinni siinä, kuten kaikki muutkin.Tynnyrissä kasvanutta ihmistä en ole vielä tavannut, kaikki aiemmin tehty vaikuttaa tulevaan. Samoin jokainen tekemä työ antaa sysäyksen seuraavaan työhöni. Kuvien tekeminen on kuin nuoralla tanssia, putoamisen uhallakin se on tehtävä aina uudelleen ja uudelleen.