Maalauksia – Katariina Salmijärvi

Minä en ole ihan varma onko minun tarpeellista sanallistaa maalaamistani. On vanha klisee sanoa, että minä olen maalari ja maalaukset puhukoon puolestaan, mutta täytyy muistaa, että kliseetkin muodostuvat siitä, että asia on ollut jollekin alunperin totta.

Minä maalaan asioita, joiden kuvaileminen on minulle sanallisesti vaikeaa. On pieniä hetkiä; kokemisia, näkemisiä ja tuntemuksia, joita en voi sanallisesti muistiin tallentaa. Niistä syntyy maalauksia. Maailma on suuri ja täynnä asioita. Välillä minusta tuntuu, että en halua täyttää maailmaa enää yhtään tuomalla tänne mitään lisää. Se mitä jo on, on huomioimisen arvoista. Minut pysäyttää usein jokin pieni asia; paikka, jossa ei näennäisesti ole mitään ja valo, joka nostaa sieltä esille jotakin. Kun jokin pysäyttää minut, se saa aikaiseksi tuntemuksia. Siitä syntyy maalaus, ja maalauksessa sekoittuvat konkreettinen havainto ja omat mielenliikkeeni.

Maalaan omia pieniä hetkiäni muistiin itselleni. Uskon kuitenkin, että maalauksistani ne voi tavoittaa ja tunnistaa joku toinenkin.