Maalauksia – TUOMAS HELIN
Poriginal- galleriassa avataan 26. tammikuuta 2002 taidenäyttely, joka esittelee porilaisen Tuomas Helinin maalaustuotantoa 1990- luvulta alkaen. Näytteillä olevat työt on tehty monilla erilaisilla tekniikoilla, mukana on myös hiilellä ja musteella tehtyjä piirroksia. Maalausten pääasiallinen tekniikka on hartsi- öljyväritekniikka, mutta mukana on myös vesiväritöitä.
En ole ”alkuperäinen porilainen” -minut on tuupattu maailmaan ”manselaisesta” grillistä. Jotta puolivalmisteeseen on saatu sopiva ”pohjoinen” aromi, on taidekoulutukseni pohjoisemmasta Suomesta, Kuusamosta ja Torniosta peräisin.
Satakunnassa olen asunut eri paikkakunnilla vuodesta 1994 lähtien. Suuri ihmetyksen lähteeni muualta tulleena on se, että satakuntalaisuudesta puhutaan paikallisissa tiedotusvälineissä jonkinlaisena suurena kertomuksena tyyliin ”me vastaan muut”. Kun kaikki tapahtumat nähdään osana satakuntalaisuutta, voidaan kaikki edistys ja huonouskin verhota myyttiseen satakunta- kaapuun: ”Loukkasin nilkkani hiekoittamattomalla kadulla kun täällä Satakunnassa ei osata hiekoittaa katuja. Kokemäenjoen syytä kaikki kun kerran paikat jäätyy talvella. Ei Euroopassa näin menestytä. Paras kun purraan vaan kakkoa. Perinteet on ja pysyy Satakunnassa.” Jne.Tässä mielessä en ole satakuntalainen taidemaalari, en työskentele luodakseni satakuntalaista identiteettiä millekään enkä kenellekään. Se on minulle vain tarina kuten ”manselaisuus”, jonka tunnetuin edistäjä lienee nakkilalainen (sic!) S. Frangen.
Kumpi oli ensin, muna vai sana ”muna”? Sana vai kuva? Me elämme sanojen täyttämässä maailmassa. Olen ilolla ja ihmetyksellä seurannut kuinka kohta kuusivuotias poikani Olli on opetellut lukemaan ja keräämään sanavarastoa. Mutta ei ole kyse pelkästään sanoista. Sanat sitoutuvat merkityksiin, monien eri asioiden yhteisvaikutukseen – ja arvostuksiin! William Golding kirjassaan, jonka nimeä en enää muista, kuvaili neanderthalin ihmisen prosessia jossa sanat syntyivät kuvien ja nimenomaan mielikuvien selitteeksi. Keskeinen fraasi oli: ”Minulla on kuva..”, jolla alkukantainen ihminen pyrki hahmottamaan sanoiksi näkemäänsä. Ehkä on hyödytöntä keskustella siitä olivat kuvat vai sanat ensin – ensimmäisenä on havainto. Sen perään tulevat sanat, lauseet – muodostuu kokonainen merkitysten virtaus.