Matter as a fact – Reima Nevalainen

Ihminen on maalauksessa ja piirustuksessa materiaa joka vaihtelee, muuttuu, kuluu ja elää. Se ponnistaa, roikkuu ja hymisten asettuu maalauksen tilaan. Maalaan sekatekniikalla johon sisältyvät mm. akryyli-, öljy-, lateksi- ja spraymaalit, kollaasi ja hiekka. Materiaalintuntu ja sen herättämät ruumiilliset assosiaatiot sekä teko- että katsomiskokemuksessa ovat olennaista töissäni, vaikka kyse olisi vain maalista kankaalla tai viivasta paperilla. Muoto ja sen materiaali ilmenee maalauksessa tuntemattomana materiana joka on kuitenkin konkreettista ja ruumiin uusi substanssi.

Maalaus on tehtävä uudestaan ja uudestaan. En voi välttyä kuvan tuhoamiselta jos haluan taltuttaa materiaalin ja kuluttaa maalauksen loppuun asti. Ehkä kuvan tuhoaminen on analogia myös maalauksen vastaanottamiselle otolliseen mielentilaan jossa katsoja on valmis luopumaan merkitysten etsimisestä ja voi kokea tyhjän kuvan, kuin luonnon sellaisenaan, hypnoottisena. Ehkä on mahdollista nähdä sekä kuvassa että kuvan ulkopuolella kaikki tunnistettavat ja tutut asiat uusina, ei-esittävinä.

Pyrin tässä mielessä täydellisyyteen. Pohjimmiltaan kyse on kaikkein yksinkertaisimmasta kysymyksestä jonka ympärillä kuvat, sanat ja äänet tuntuvat monissa muodoissaan loputtomasti pyörivän. Sanaton on paljon puhuttu ja kaiken täyttymiseen pyrkimisen pohjakerros. Juuri tämä ainainen saavuttamattomuus on se joka liikuttaa meitä. Täydellisyyteen pyrkiminen luo jatkuvuutta, mutta sen saavuttaminen olisi loppu kaikelle. Vaikka en voi kontrolloida katsojan kokemusta ja oma maalausprosessikin on lopputulosta tärkeämpi, toivon kuvani mahdollistavan hetkiä ilman kertojaa, kertomusta tai tarvetta kumpaankaan – vastapainon aineettomalle kuvalle.