MERKITYSTEN VERKKO – Kimmo Kanerva
Työni ja installaationi käsittelevät kulttuurisidonnaisuutta tekstuaalisuudesta käsin. Kaupunkiympäristö, sosiaalinen kanssakäyminen ja tekstuaalisuus ovat mielestäni sekä meitä kulttuuriimme sitova osa että väline ja rakennuspalikka teokselle. Kulttuurisidonnaisessa todellisuudessa teoksen tekniikan on tultava tästä tulkittavasta käsin. Omasta todellisuudestaan ei voi irtautua, sillä asioihin ei ole olemassa riippumatonta katselukulmaa. Kollektiiviset rakenteet, kuten kieli ja kulttuuri, tekevät mahdolliseksi inhimillisen todellisuuden. Kuitenkin nämä rakenteet ovat myös asioita, joilla pidämme itsemme kiinni ja sidoksissa. Tekstuaalisuus on siis sekä mahdollisuuksia että rajoituksia. Ehkä tekemiseni voisi siis nähdä jonkinlaisena pyristelynä merkitysten verkossa.
Tekstuaalisuuden ja merkitysten verkon lisäksi minua ovat kiinnostaneet myös medusat – etenkin symbolisessa mielessä niiden olemassaolon toteutumisen kautta. Medusalle elintärkeää vesielementtiä voisi verrata ihmiselle ja instansseille elintärkeään kulttuurielementtiin. Romanttisesti ilmaistuna voisi sanoa ihmisyksilönkin olevan elementtinsä kautta liikkuva ja tiedostava olento ja toimija. Kulttuuri on se, joka tekee meistä ihmisiä. Uskon myös Michel Tournierin tavoin, ettei länsimainen ihminen autiolle saarelle joutuessaan ala rakentamaan länsimaista yhteiskuntaa, vaan vähintäänkin aluksi tulee hulluksi menetettyään kontaktin yhteisöönsä. Sade- ja taputustausta on myös kollektiivisuudessaan symbolinen.
”Temppeli”-osan sisätila perustuu informaatiohälyn tulvamaisuuteen ja muodon abstrahoitumiseen. Tekstin katkelmallisuus johtuu siitä, ettei ihminen voi koskaan saavuttaa aukotonta kokonaiskäsitystä todellisuudesta. Sisällöltään tarina käsittelee ihmisen vapautta. Vapauden teema toistuu myös teoksen muodossa. Katsojalla on mahdollisuus valita, missä järjestyksessä hän katsoo teosta ja lukee tekstikatkelmia. Toisaalta tekstin osat liittyvät toisiinsa satunnaisella periaatteella, joka vastaa inhimillisen elämän satunnaisuutta ja situationaalisuutta. Emme voi valita itse niitä tilanteita joihin joudumme, mutta olemme silti aina myös toisille ihmisille vastuussa tekemistämme valinnoista. Installaation tarinan suhteen olen tehnyt yhteistyötä Asko Nivalan kanssa, joka on kirjoittanut alkuperäisversion tarinasta, jota olen käyttänyt sisätilan rakennuspalikkana. Nivala on opiskellut Turun yliopistossa ja saksalaisessa Christian-Albrecht yliopistossa kulttuurihistoriaa, yleistä kirjallisuustiedettä ja filosofiaa keskittyen ihmisen sidonnaisuuteen kulttuuriin, kieleen ja historiaan, joten hän on ollut myös tärkeä keskustelukumppani kyseisessä aiheessa.