Mielellään (SAMK)
Poriginal galleriassa avataan Satakunnan ensimmäinen kuvataideterapiaopiskelijoiden lopputyönäyttely ”MIELELLÄÄN” perjantaina 8.6.2001. Satakunnan ammattikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksen järjestämä kolmivuotinen koulutus on toteutettu Kankaanpäässä ammattikorkeakoulun Kuvataiteen opetustiloissa. Koulutus on toteutettu yhteistyössä Hertfordshiren yliopiston kanssa, joten osallistujat saavat suomalaisen erikoistumisopintotodistuksen lisäksi Post Graduate -tason Diplomin kuvataideterapiasta. Tämän Kankaanpäässä toteutetun koulutuksen kehittämistä on tuettu EU-varoin.
Kuvataideterapia on kuntoutuksessa käytetty menetelmä, jossa terapeutti mahdollistaa potilaalleen/asiakkaalleen välineet, tilan ja työrauhan oman elämäntilanteen heijastelua varten. Asiakaskuntana voi olla kuka tahansa asiasta kiinnostunut, minkä ikäinen ihminen vain. Kuvataideterapia toimii akuuteissa sekä myös pitkittyneissä elämänkriiseissä, fyysisen tai psyykkisen kriisin kohdatessa.
Kankaanpäästä valmistuvat 12 kuvataideterapiaopiskelijaa, ovat suorittaneet opintoja taiteen, psykologian, psykoterapian, psykiatrian, kuvataideterapian teorian ja oman psykoterapian läpikäymisen kautta. Harjoittelupaikat ovat olleet virallisesti tunnetuissa ja tunnustetuissa hoito- ja kuntoutuspaikoissa, muun muassa Satakunnan Keskussairaalassa.
Koulutus on keväällä 2001 hyväksytty jäseneksi ECARTE:en (The European Consortiun Therapies Education, joka on eurooppalainen alan koulutusta valvova organisaatio. Kouluttavat kuvataideterapeutit ovat valmistuneet joko Suomesta (Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki) tai Englannista (Hertfordshiren yliopisto, Lontoon Yliopisto, Englanti).
Näyttelyn sisältö poikkeaa perinteisesti ymmärretystä taidenäyttelystä sikäli, että kukin opiskelija pohtii töissään kuvan merkitystä paljon itselleen, ei aina yleisöä varten. Subjektiivisuus on sallittua, toisaalta kuvat on tietoisesti asetettu nyt esille. Osa kuvista on valmistunut terapeuttisesti orientoituneessa kuvataideterapian harjoitusryhmissä, ja ne saattavat heijastella paljon paitsi tekijänsä kokemaa todellisuutta, myös tämän pienryhmän sisäistä dynamiikkaa ja tunneilmastoa. Ryhmässä olo kolmen vuoden ajan on ollut vaativaa, tuskallista, ja kärsivällisyyttä koettelevaa. Kuka tahansa ei voi valmistua terapeutiksi. Täytyy kestää kouluttajan vaatimuksia, ja itsensä katselua useista eri kulmista. Jos ihminen ei opiskelijavaiheessa näe itseään suhteessa toisiin, omaa rooliaan, tai persoonaansa vaikutuksia toisiin ihmisiin, ei terapeutin työ voi onnistua.
Taina Malmivuori:
oman taiteen tekemiseni on aina jollain tavalla terapeuttista. En oikeastaan voi edes kuvitella taidetta ilman sen terapeuttisia elementtejä. …. Kuvien ei tarvitse ottaa kantaa mihinkään tai osoittaa suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Kuvissa ei tarvitse olla mitään erityisiä henkisiä ja yleviä tavoitteita. Vaan omat maalaukseni ovat tuokiokuvia omasta elämästäni…Myöskään mikään aihe ei ole liian kulunut tai vähäpätöinen maalattavaksi.
Tuire Toivola:
Maalaaminen on minulle keino koota itseni paineiden ja epätietoisuuden hetkinä. Joskus kiireen tai erilasten vaatimusten keskellä tuntee kadottavansa itsensä ja oman tahtonsa, ja maalaaminen auttaa silloin saamaan takaisin tunteen ”tässä minä olen”. Se avaa tukoksia, helpottaa energian virtaamista… Ainoa selkeä ja konkreettinen muoto, jota kuvaan toisinaan, on ihminen. Nämä ihmiset heijastavat myös omaa mielialaani tai asioita, joita olen pohtinut samoihin aikoihin.
Tuula Räisänen:
Kun on koko elämänsä maalannut ja piirtänyt, siitä syntyy oma tapansa puhua. Mielikuvien kieli on universaali. Miten tavoittaa se kuva, joka on tätä hetkeä, ja ylittää subjektiivisen kokemuksen?… Viimeiset kymmenen vuotta olen maalannut lähinnä maisemia, sielun rosoisia maisemia.
Maija Ylitalo:
Luonto on minulle tärkeä sekä rauhoittumispaikkana, että taiteen tekemisen innoittajana. Työn ja opiskelun lomassa minulla on ollut mahdollisuus olla hiljaa metsässä mökillä…Maalaukseni eivät kuitenkaan aina ole suoraan luonnon kuvaamista. Työni heijastavat monenlaisia tunteita, ikävää, kaipausta, ristiriitoja, toivoa ja rakkautta…Koulutuksen lopussa olen tehnyt jonkunlaista välitilinpäätöstä elämässäni: yksi ympyrä on sulkeutumassa, avautuakseen uusiin mahdollisuuksiin. Samoin kuvieni värit ovat rauhoittuneet, lähteäkseen taas uuteen leimuun.
Päivi Kuusinen:
Löysin ydinminäni vieraassa maassa kaukana idässä viime syksynä. Uudessa maassa koin jotakin erilaista, jotain eksoottista toki, mutta myös oman epävarmuuteni. En ymmärtänyt heidän puhumaansa kieltä, putosin aina kärryiltä. Siellä en ollut kukaan, eikä mikään ollut tuttua ja turvallista. Ymmärsin, että ihmisen minuus on jotain muuta kuin hänen roolinsa. Siellä mieleni tyhjentyi kaikesta, ja olin vain itseni kanssa. Tunsin löytäväni sisältäni kuin jalokiven, terveen ja haavoittumattoman ydinminän, joka ei ole riippuvainen rooleista. Se ei vertaa itseään myös kehenkään toiseen. Se on.
Riikka Rajapuro:
Näyttelytyöt ilmentävät sitä prosessia, jota olen käynyt läpi opiskelun aikana. Opiskelujen kuluessa ilmaisuni on saanut uusia piirteitä. Töistäni löytyy enemmän symboliikkaa ja kuvia sisäisestä maailmastani. Olen koittanut paneutua kuuntelemaan itseni, ja välttämään ulkoisia vaikutteita. Oman persoonallisen tyylini löytäminen on minulle tärkeää ja välttämätöntä. Tavallaan olen huomannut palaavani ihmettelevän ja uusista asioista innostuvan lapsen maailmaan. Oma sisäinen lapseni näkyy näissä töissä. Sitä en haluakkaan peitellä. Minulle maalaaminen on leikittelyä, ja parhaimmillaan kuin lasten leikkiä.