Mimetic Desire – Martti Kaartinen, Lena Gätjens

Mimetic Desire on osallistava video- ja valoinstallaatio. Videoteos on suunniteltu katsottavaksi älypuhelimella, joka jaetaan vierailijoille kuulokkeiden kanssa. Sen jälkeen heidät johdatetaan sisäänkäynnin läpi valoinstallaatioon, joka on suunniteltu osaksi kokonaisuutta. Astuttuaan huoneeseen katsojasta tulee osa teoksen kokonaisuutta.

Teoksen nimi viittaa René Girardin teoriaan mimeettisestä halusta. Hänen mukaansa vallitseva näkemys, jonka mukaan halumme ovat omiamme ja syntyvät autonomisesta itsestämme, on väärä. Sen sijaan halut ovat mimeettisiä: haluamme sitä, mitä muut näyttävät haluavan. Usein emme tunnista mimeettistä käyttäytymistämme. Sen sijaan algoritmit päättävät monesti kuvien ja musiikin sisällön puolestamme. Ne antavat meille lakkaamatta lisää sitä, mitä me näyttäisimme haluavan. Puhelin on fetissi, maaginen väline, joka tuntuu olevan yhteydessä loputtomaan sisällön lähteeseen.

Mimetic Desire kommentoi ihmisen ja puhelimen välistä suhdetta, josta on tullut hyvin tärkeä. Se keskittää katseensa rinnakkaiseen todellisuuteemme, jonka puhelin meille avaa.

Mimetic Desire avaa katsojalle tilallisen, käsitteellisen ja tuntoaistiin perustuvan kokemuksen. Koneälystä ja visuaalisen vaikutuksen keinotekoisuudesta huolimatta, tai ehkä juuri niiden vuoksi, siitä tulee aito ja intiimi inhimillinen kokemus.

Teoksessa käytetään englantia. Videoinstallaation kesto on 18 minuuttia.

Videoinstallaation on totetuttanut Porissa ja Berliinissä asuva Martti Kaartinen
Valoinstallaation berliiniläinen taiteilija Lena Gätjens
Musiikin on säveltänyt porilaislähtöinen Rasmus Hedlund
Äänimiksauksen on tehnyt Pietu Korhonen
Ääninäyttelijöinä ovat Joy Dietrich New Yorkista ja Nicolas Atas Berliinistä
Tuottajana on Niklas Kullström, Hillstream Pictures