MINUN METROPOLINI -Tyko Elo
Tuijotan ylös äärettömyyksiin ihaillen pilvikuvioiden liikettä edessä nousevan talon seinällä. Illan tullessa astun rakennukseen ja nousen hissillä korkealle ylös. Kurottaudun ikkunan ääreen ja katselen jännittyneenä, miten metropolin valot alkavat vähitellen syttyä alhaalla.
Saudi-Arabiaan rakenteilla oleva pilvenpiirtäjä Jeddah Tower tulisi valmistuttuaan olemaan maailman korkein rakennus. Alun perin Jeddah Towerista suunniteltiin 1,6 kilometrin korkuista, mutta vuonna 2008 todettiin, että täytyy tyytyä ”vain” kilometrin korkuiseen rakennukseen. Minun metropolissanikin on ollut suuria utooppisia suunnitelmia, mutta työhuoneen ovi tuli rajoitteeksi ja täytyi tyytyä vain 265-senttiseen kaupungin korkeimpaan torniin. Ida Meller Tower on antenneineen 335cm. Yhdysvalloissa ja Chicagossa rakennettiin 1870- ja 1880- luvuilla ensimmäiset pilvenpiirtäjät. Ne nimettiin paikallisten suurmiehien mukaan. Tunnetun suurmiehen sijaan minä tahdoin nimetä pilvenpiirtäjäni suomalaisen naistaitelijan mukaan. Tällöin löysin Ida Charlotta Mellerin (22. joulukuuta 1856 Helsinki – 7. lokakuuta 1896 Helsinki), joka oli yksi Suomen varhaisimpia naispuolisia kuvanveistäjiä. Ida Meller osoittautuikin kiinnostavaksi tapaukseksi, sillä häneltä ei ole jäänyt yhtään teosta jäljelle, vaikka hän oli opiskellut kauan ja ollut mukana lukuisissa näyttelyssä. Sehän sopi: myös Minun Metropolini on myyttinen kaupunki jossain valtamerien takana. Josta puhutaan suurin kertomuksin. Jotkut ovat jopa päässeet nousemaan yläkerroksiin ihailemaan kaupungin sykettä.
2018 keväällä̈ ja kesällä Yhdysvalloissa asuessani tutkin metropolin olemusta. Kuljin ja valokuvasin yksityiskohtia: kadulla, metrossa, vesiposteja, talojen reunoja. Kävelytiet ovat betonia. Valomainokset eivät ole enää̈ neonvaloja, vaan talon myötäisiä̈ tv-ruutuja, jotka vilkkuvat mielettömällä̈ temmolla. Tyypillistä on kuvallinen ristiriita, jossa vierekkäin ja sovussa keskenään on sata vuotta vanha rakennus ja juuri valmistunut talo. Rakennukset ovat ylväästi jokainen omanaan ja erillisinään.
Pilvenpiirtäjät ovat massiivisia rakennuksia, mutta samaan aikaan kevyillä, siroilla materiaaleilla rakennettuja, jotta käytettävän tilan hyöty olisi mahdollisemman iso. Tätä kontrastia ja tunnelmaa olen etsinyt käyttämilläni maalausmateriaaleilla ja tekotavoilla. Tasoitteen ja silikonin vuorottelu luo epätodellisen suuruudenhulluuden kuvapinnalle. Tähän lisää teoksista
Japaniin on muuten hahmoteltu jopa neljän kilometrin korkuista rakennusta nimeltä X-Seed 4000. Myös metropoli-näyttelyitä voi olla odoteltavissa tulevaisuudessa.
Minun metropolini -näyttely oli tarkoitus pitää Poriginalissa keväällä 2020, mutta koronatilanteen takia sitä on siirretty kahdesti. Näyttely on jatkoa 2017 Mäntän kuvataideviikoilla esillä olleelle installaatioteokselleni ”Tapahtui kerran puistossa”, joka vei katsojan luontomaisemaan. Nämä kaksi näyttelyä kertovat elämyksien kokemisesta, missä luonto tai ihmisen rakentama tila on katsojaa isompi.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus