Näkymätön näkyvä -Margarita Rossello

Katsomme toisiamme, ympäröiviä tiloja ja siinä olevia asioita. Luemme katseella erilaisia merkkiviidakoita, joihin on koodattu erilaisia normeja. Huomaamme heti, jos jokin poikkeaa tai korostuu jotenkin. Teemme toisistamme nopeita päätelmiä pelkästään katsomalla. Luokittelemme ihmiset liiankin helposti eri lokeroihin tuntematta heitä. Katse voi silti pettää, vaikka annamme sille paljon valtaa. Jokaisella ihmisellä on erilaisia rooleja, joita kaikkia hän ei itse edes tiedä. Elämä on ikään kuin sarja erilaisia performansseja, joita toiset katsovat ja vievät eteenpäin. Mikä on lopulta todellista, ja mikä ei? Voimme katsoa naista, mutta mistä tiedämme onko hän nainen, ja miten se tieto vaikuttaa omaan suhtautumiseemme. Miten katsomme henkilöä, joka jotenkin poikkeaa vallalla olevasta normistosta? Katseemme ei aina tunnista henkilöä samaksi ilman kaikkea ympäröivää rekvisiittaa ja rooliasua, paljaana pohjana.

Näyttelyn teoksissa kurkistetaan katseen ja merkkien kautta nyky-yhteiskunnan odotuksiin miehiä ja naisia kohtaan; millaisia heidän tulisi olla, jotta rooli ei rikkoonnu. Lopulta kyse on ihmisyydestä.

Taiteilijana Rosselló Ramónia kiinnostavat useat kysymykset kuten läsnäolon ja poissaolon yhtäaikaisuus, feminiinisyyden ja maskuliinisuuden sovinnaisuuden rajat, kauneuden ja rumuuden välinen jännite sekä taiteen ja muotoilun rajapinta. Hän kokee hyvin kiehtovina ”sukupuoliset kliseet” kuten vaikkapa sen, että naisen paikka on kotona lasten kanssa, tai että miestä ei kuuluisi kehua kauniiksi. Teoksissaan hän korostaa ja alleviivaa asioita herättäen kysymyksen siitä ovatko nämä ajatukset vieläkään poistuneet yhteiskunnastamme, vai onko se muuttunut kuten koitetaan uskoa. Ajatuksiaan hän ammentaa esimerkiksi feministisistä teorioista, filosofiasta, taideteoriasta, lehtien pikkujutuista, havainnoistani ympäristöstä. Suurennuslasin alle jäävät arkipäiväiset hetket.

Hänen teoksensa kietoutuvat usein feministiseen käsitetaiteeseen ja hän käyttää päämateriaalinaan muokkaamiaan löydettyjä esineitä. Tärkein materiaali on tekstiili, johon hän yhdistelee muun muassa valokuvaa ja kirjailua. Hän käyttää paljon valmiita materiaaleja, kuten vanhoja vaatteita, joihin lisää jotain, saaden näin aikaan uuden merkityksen. Tärkeäksi hän kokee sen, että esineellä on jokin käyttöhistoria, joka joko vahvistuu tai muokkautuu teoksen osaksi sulautuessa. Jokaisella tahralla, kulumalla, ajan syömällä reiällä ja rypyllä on oma tärkeä roolinsa kokonaisuudessa joita piiloteta pois. Niistä jokainen on osa tarinaa jonka teos kertoo. Teoksia voi lähestyä monin eri tavoin. Taiteilija haluaa jättää mahdollisuuden, että asiayhteyksiä on aina useita ja että asiayhteyden voi kokea kevyemmin tai syvällisemmin kokijasta riippuen. Hänen teostensa äärellä on lupa hymyillä vaikka aiheet ovatkin pohjimmiltaan vakavia.

Rosselló Ramón (1982) on Raahesta kotoisin ja nykyisin hän asuu sekä työskentelee kuvataiteilijana Turussa. Hän on valmistunut muotoilijaksi Turun Taideakatemiasta sekä taiteen maisteriksi Aalto yliopiston Taiteiden ja suunnittelen korkeakoulusta. Debyyttinäyttelynsä hän piti 2005 ja sen jälkeen hän on pitänyt lukuisia omia näyttelyitä sekä osallistunut yhteisnäyttelyihin.