NYT NÄEN… NYT EN – Mona Hoel

Kehittymistä, stagnaatiota, fyysistä, psyykkistä, käännekohtia, ratkaistavia ongelmia, uusia tekniikoita, värejä, erehdyksiä, ratkaisuja, epävarmuutta, itsevarmuutta, katumuksia, suuniteltua, satunnaista, rohkeutta, pelkoa, henkisiä kynnyksiä, esteitä, syklejä, ympyröitä, epäselvyyttä, kirkkautta; oppimisprosessi… luova prosessini.
Tämän näyttelyn teokset edustavat tuota prosessia;
Ensimmäinen inspiraationi tämän näyttelyn maalauksiin ja installaatioihin oli Euroopan pakolais- ja maahanmuuttotilanne. Nähtyäni elokuvan Terraferma (Emanuele Crialese 2011), sekä elokuvat Biutiful (Iñárritu 2010) and Le Havre (Kaurismäki 2011), ihmettelin miten olin ollut niin tietämätön tästä ja kuullut siitä niin vähän.
Välimeren kertomusten päätyminen uutisotsikoihin kesti pitkään. Ne eivät olleet tärkeitä, eivät ajankohtaisesti kiinnostavia. Saatoimme valita tietämättömyyden. Valita olla näkemättä.

Pakonomaisesta tarpeesta ”tehdä jotain” tuli melkein kuristava. Tunne velvollisuudesta luovasti käsitellä, mutta olla haasteesta kauhusta kankeana. Miten kuvata jotain mitä en kykene alkuunkaan ymmärtämään? Mikä oikeus minulla on? Minulla oli luovia ajatuksia kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella.

Teokset tuntuvat alkavan elää omaa elämäänsä sitä mukaa kun luova prosessini etenee ja ne ottavat etäisyyttä ja vähitellen jopa kokonaan irtaantuvat alkuperäisestä inspiraatiolähteestäni; maalia, hiiltä, kananmunaa, pigmenttiä, kangasta, kapalevyä, liimaa, niittejä, tarlataania, polyuretaania, styroksia, rautalankaa, vinyyliä …onko se nyt kaikki mitä näen?