OLEMISEN EHDOISTA – Teemu Korpela

Näyttelyni koostuu maalauksista joissa tarkastelen kuinka tavanomaisesta poikkeava maalausten esillelaitto ja materiaalin muokkaaminen muuttaa mielteiden ja havainnon luonnetta.

Ihmisen keho ja sen rajallisuus on ollut pohdintani kohteena koko sen ajan kun olen tehnyt kuvataiteelllisia tekoja. Väkivallan ja rajallisuuden tematiikkaan on kietoutunut myös voimakas visuaalinen nälkä ihmisen kehoa kohtaan. Siinä missä olen työhuoneen ulkopuolella saanut rauhan omalta keholtani kohdistaessani siihen säännöllistä fyysistä rasitusta, olen saanut visuaaliselta himolta rauhan “syömällä” kohteeni piirtäen tai maalaten. Vanhan taiteen kaudet, erityisesti barokin, kuvasto on minulle fetisistinen kohde sen sisältäessä runsaan määrän esteettisesti huippuun vietyjä kuvauksia kehoista jotka kituvat lihan ja hengen ristiriidoissa. Aikaisempi visuaalinen pohdintani on ollut melko suorasukaista, keskiössä on ollut ainoastaan himo ja kipu, enkä ole aiemmin erityisemmin pohtinut näiden kahden merkitystä itselleni, puhumattakaan niiden merkityksestä ihmisolennolle laajemmin.

Kiinnostukseni kohteena olevat teemat ovat laajentuneet käsittelemään olemassaolon tapahtuman ehtoja, jotka tuntuvat määrittyvän erilaisten objektien, tuottamisen ja kuluttamisen mukaan. Minua askarruttavat henkisen täyttymyksen, läsnäolon ja olemassaolon kokemuksen vaatimat toiminnat, jotka ovat materialistisia luonteeltaan.

Koen pysyvyyden, turvan ja hyvyyden kokemuksia taidetta tehdessäni ja nähdessäni, koska koen että taiteessa on esillä se mikä ihmisessä on potentiaalisesti hyvää. En tarkoita hyvää sentimentaalisessa mielessä, vaan esim. että näen taiteessa ihmisen mahdollisuuden suhtautua itselleen vieraisiin ja hankaliin asioihin positiivisena haasteena ja mahdollisuutena laajentumiseen.

Poriginal Galleriassa oleva näyttely käsittelee olemassaolon tematiikan pimeää puolta: Saan läsnäolon ja olemassaolon kokemuksia silloin kun kärsin tai onnistun maalatessani, silloin kun syön pois kiinnostukseni kohteiden aiheuttamaa visuaalista nälkää. Katseen tasolla vain ähky antaa hetken vapautuksen tästä nälästä. Läsnäoloni kokemus on vahvasti sidoksissa materialistisen himon, täyttymyksen ja vallan läsnäoloon, jatkuvan kärsimyksen tai nautinnon tuotantoon ja kuluttamiseen.

Näyttelyssä olevissa maalauksissani on itselleni kyse valtasuhteiden muuttamisesta näiden maalausobjektien deformaation ja materiaalisen luonteen paljastamisen kautta. Jäljitellessäni sen kuvaston muotokieltä johon minulla on fetisoitunut suhde, olen vielä kuvan ja esineen mieltämisen ja katsomisen convention vallassa, mutta muokkaamisen ja paljastamisen eleen kautta niiden valta ja vaikutus muuttuvat toiseksi. Ruttaamisen eleen kautta maalaukset tulevat enemmän minuksi, antaen minulle paikan jossa olla himoni määrittelemättä.

Näyttelyni liittyy prosessissa olevaan projektiin jota toteutan osana maisteriopintojani Kuvataideakatemiassa.

Teemu Korpela