PALSTA – Heli Penttinen

Mikään ei ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito, eikä sekään niin kovin tärkeää.

Maalaamisessa ja puutarhanhoidossa on paljon samaa. Vaikka kuinka rajaat, vahdit, suojaat ja suunnittelet, maalaus ja piha alkavat jossain vaiheessa elämään omaa elämäänsä ja kaikki muuttuu improvisoinniksi. Maalaus alkaa ohjailla itse itseään ja alkuperäisestä suunnitelmasta on pakko päästää irti. Puutarhan ympärillä luonto väijyy alati valmiina valtaamaan itselleen takaisin raivatut pihat ja palstat viljelyksineen.

Maalaus on oma paikka, mielentila ja todellisuus, jossa voi itse luoda säännöt ja rajat, joiden puitteissa toimia. Kasvimaa – palsta – on samantapainen yritys hallita ja järjestää pientä siivua jostakin suuresta ja villistä ja vapaasta.

Hyötykasvien maailmasta löytyy valtavasti visuaalisesti kiinnostavaa aiheistoa. Asetelmissani olen muistinvaraisesti kuvannut kasvien olemusta, väriä, tuoksua, rönsyilevää kasvutapaa tai voimaa. Katselen ja hoidan niitä pihalla, mutta maalaukset syntyvät jälkeenpäin työhuoneella. Maalauksen aloittamisen syyksi kelpaavat nahistunut salaatinpää, punajuuren värjäämä leikkuulauta tai punaherukan mehun kirpeys. Aiheella ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, tärkeintä on itse väri, maalin levittäminen, maalaaminen.