Porin Saskioiden stipendiaattinäyttely: Rational Nonsense Owners – Heikki Korkala ja Miiro Valle

Näyttelyn nimi on satunnaisgeneraatio keväältä 2019. Se viittaa yhtäaikaa järkeen ja järjettömyyteen. Taito kontrolloida näitä kahta pikkutarkalla ja hienovireisellä tasolla on avain alitajuiseen ja ekspressiiviseen työskentelyyn.
Näyttely koostuu pääasiassa maalauksista, niiden lisäksi esillä on video teoksia ja dokumentaatiota performatiivisesta työskentelystä.

Heikki Korkala, (1995)
Maalaan mahdollisuuksia tai mahdottomia. Kankaalta nousee maisema; minua se puhuttelee, mutta sen kanssa ei tarvitse jutella, kokemus riittää.
Abstraktin ja esittävän välimaastossa seikkailevissa teoksissa yhdistyvät värit, dynamiikka ja kylläisyys. Tunteet, tunnelmat ja vaikutelmat, joita on vaikea sanoin tulkita tallentuvat kankaille. Maalatessani työstän olemusta, pyrin tasapainopisteeseen itseni ja materiaalin välillä. Tämä ihmisen ja luontonsa suhde on yksi kestoteemoistani.

Viimeisimmissä töissäni olen matkannut kerrostumien välissä, tunnustellut häivähtäviä rajapintoja, tunnelmia joissa useampi eri tila kohtaavat. Ekspressiiviset eleet muodostavat murtuma- ja yhtymäkohtia joissa eri tekstuurit, värit ja tyylit kohtaavat harmoniassa. Haluan antaa katsojalle laajan tarttumapinnan teosta tarkasteltaessa.

Olen monialainen taiteilija Pohjois-Pohjanmaalta. Opiskelen Kankaanpään taidekoulussa nyt viimeistä vuottani.

Miiro Valle, (1990)
Työskennellessäni luotan vahvasti alitajuiseen luovuuteen ja intuitioon. Pyrin peilaamaan ihmisen subjektiivista sisäavaruutta, unta ja kuvitelmaa. Mielen kykyä luoda maailmoja maailmojen sisälle. Itse kuvittelen taiteellisen tuotantoni eräänlaisena epälineaarisena kuvanovellina, jolla ei ole alkua tai loppua. Jokainen teos on kuin kohtaus kuvitellusta unesta. Pidän tärkeänä, että taide ikään kuin luo itse itsensä ja kertoo minulle tarinan, eikä toisinpäin. Lopullinen tulkinta syntyy aina katsojan omista assosiaatioista.

Käytän kollaasitekniikkaa, yhdistellen maalausta, piirustusta, grafiikkaa, tulosteita ja kuvamanipulaatiota. Näen kollaasin metaforana repaleiselle unelle. Jos teos on uni, yksittäinen kollaasin osa on kuin pirstaloitunut kokemuksen muistijälki, joka unessa näyttäytyy osana täysin toisenlaista kokonaisuutta.