RETRO, Porin Taiteilijaseura Ry 60 vuotta – Kauko Räike, Juhani Tarna, Aarne Elomaa, Pekka Mattila, Pertti Ala-Outinen, Anja Karkku-Hohti

Porin Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlavuosi jatkuu Poriginal galleriassa 8. – 25.3.2008

Porin taiteilijaseura täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Sen kunniaksi järjestetään kaksi näyttelyä, Poriginal galleriassa ja toinen, ns.historiallinen osuus huhti-toukokuussa Satakunnan museossa.

Viime vuoden PoriFeria -näyttelyssä toimme esille taiteilijaseuran tämän hetkistä osaamista ja nyt on vuorossa ”Vanhat mestarit”.

Kun kokoonnuimme ensimmäisen kerran miettimään historiallista osuutta yhdistyksen juhlavuoden näyttelyihin, nousi esiin toivomus esitellä seuran historiaa. Nälkä kasvoi syödessä ja päätimme järjestää näyttelyn, jossa yhdistyksen historiaa tarkastellaan seuran entisten puheenjohtajien tuotantoa vuosilta 1959-1989.

Professori Kauko Räike (1923-2005)

Kauko Räike oli nonfiguratiivisen taiteen varhaisena edustajana maamme veistäjien joukossa. Taiteilijana häntä voi luonnehtia lähinnä konstruktivistisen ajattelun edustajaksi. Porin Taiteilijaseuran puheenjohtajana hän oli vuosina 1959-1964.
Reposaaressa syntynyt Kauko Räike opiskeli Taideteollisessa opistossa vuosina 1947-50. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa näytteillä Imatralla vuonna 1953.
Kauko Räike on tehnyt useita sankaripatsaita, muotokuvia, hautamuistomerkkejä ja mitaleja. Kaarlo Sarkian muistomerkki vuodelta 1959 on Kiikassa, Vuoksenniskan sankaripatsas vuodelta 1963 Imatralla ja Risto Rytin muistomerkki vuodelta 1979 Huittisissa. Hän on ollut perustamansa Kankaanpään taidekoulun rehtorina vuosina 1965-73.

Juhani Tarna

Juhani Tarna liittyi Porin taiteilijaseuran jäseneksi vuonna 1961 samana vuonna osallistui heti seuran vuosinäyttelyyn joka pidettiin Porin kauppaoppilaitoksen juhlasalissa Tarna toimi Porin Taiteilijaseuran puheenjohtajana vuosina 1969-1970.
Juhani Tarna toi abstraktisen, konstruktivistisen taiteen opin Satakuntaan. Puhui ja levitti sitä täällä vuodesta 1956 alkaen. Kirjoitti siitä lehtiin ja järjesti kursseja. Vähitellen moderni ja abstraktinen ilmaisu sai täällä jalansijaa. Sillä oli myös ratkaiseva merkitys Kankaanpään taidekoulun syntymiseen ja perustamiseen. Vuonna 1965 Juhani Tarna perusti koulun yhdessä Kauko Räikkeen kanssa.

Pekka Mattila (1943-1991)

Pekka Mattilan työpanoksensa Kankaanpään Taidekoulun opettajana ja vt. rehtorina oli mittava. Pekan työperiodiin ajoittui Kankaanpään taidekoulun uudisrakennuksen perustamissuunnitelmien työläs esivalmistelu. Porin Syksyllä vuonna 1971 hänet hyväksyttiin Milanon Accademia di Belle Arti di Breran opiskelijaksi. Syventävien opintojen ohella Italian vuodet merkitsivät oman kuvataiteellisen identiteetin löytymisen. Kuusi vuotta kului, talvikaudet Milanossa ja kesät Firenzessä.
Pekka Mattilan työskentelytapa oli perfektionistinen. Hänen teoksistaan välittyy sisäistynyt hiljainen voima. Johdonmukainen väri-ilmaisun puristaminen tiukkaan skaalaan ja teoksen konstruktion korostaminen ja liukuvien valöörielementtien kineettinen peli leimaavat Pekka Mattilan tuotantoa. Hän sai epäilemättä pääasiallisen innostuksensa itse siitä välineestä jolla hän työskenteli. Hän oli maalari. PorinTaiteilijaseuran puheenjohtajana Mattila toimi 1988-89.

Aarne Elomaa (syntynyt 1926)

Taiteilija Aarne Elomaa on ollut aktiivisesti mukana Porin Taiteilijaseuran toiminnassa aivan yhdistyksen alkuajoista lähtien. Puheenjohtajana hän toimi vuosina 1964-1969 sekä vuosina 1974-1977. Ensimmäiset tallella olevat lehtileikkeet kertovat hänen osallistumisestaan näyttelyihin jo ennen vuotta 1950. Hänen laadukkaaseen tuotantoonsa kuuluu erilaisia abstrakteja ja kubistisesti värittyneitä kausia, minkä lisäksi hänellä on laaja figuratiivinen tuotanto.

Pertti Ala-Outinen
Taiteilija, kriitikko, Porin Piirustuskoulun rehtori. Taiteilijaseuran puheenjohtaja vuosina 1971-1974 ja 1981-1988. Pertti Ala-Outisen tyylisuunta kollaaseissa sekä piirustuksissa on lähinnä kubistinen.

Anja Karkku-Hohti (syntynyt1935)
Anja Karkku-Hohti on ollut Porin Taiteilijaseuran puheenjohtajana 1977-1981. Karkku-Hohdin maalauksissa värillä on ensisijainen merkitys. Maalauksissa hän kokee kiinnostavana muotojen ja värin kombinaation, liikkuvuuden, sekä ilman jota hengittää.