Sabazioksen käsi – Inka Kynkäänniemi, Iiris Kaarlehto

Sabazios on 1100-1000-luvulla eaa. nykyisen Turkin, Bulgarian ja Kreikan alueella eläneiden fryygialaisten ja traakialaisten heimojen palvoma nomadiratsastajajumala, jonka palvonnasta jäljelle jääneitä esineitä ovat kupariset ja pronssiset rituaalikädet. Käsiveistoksiin on liitetty jumalaan rinnastettuja esinetunnuksia, esimerkiksi käpy, rupikonna, saviruukku, männynoksa, vehnänjyvä, symbaalit, nyytti, vaaka, veitsi, kilpikonnan kilpi ja kolme soikeaa maljakkoa. Esineiden merkitys on monimielinen eikä kaikkea niihin liittyvää symboliikkaa tunneta, mutta useimmilla niistä on käytännönläheinen luonne. Myöhemmin roomalaisten omaksumaa jumalaa pidettiin viljelyn ja synnyttävien naisten suojelijana. Sabazios-jumaluudesta säilyneet kädet näyttäytyvät käsillä tehdyn työn, ylläpitävän työn sekä inhimillisen ja materiaalisen maailman sulautumisen symboleina.

Beachcombing on englanninkielinen käsite merenrannoilla liikkumisen ohessa tapahtuvalle etsiskelylle ja keräilylle. Rantoja kampaava henkilö etsii meren rantaan tuomia asioita, jotka voivat olla löytäjälleen käytännöllisiä, taloudellisesti arvokkaita tai muulla tavalla kiehtovia. Käsite juontaa juurensa Oseanian saarille kolonialismin aikana kotiutuneiden eurooppalaisten harjoittamaan elinkeinoon. Näiden entisten merimiesten nähtiin hylänneen eurooppalaisen kulttuurin ja siihen liittyvät arvot, ja tuona aikana beachcomber-termiä käytettiin rikollisen, kulkurin tai siivelläeläjän synonyymina.

Beachbrushing on keksitty sana.

Iiris Kaarlehto (s.1987) ja Inka Kynkäänniemi (s.1992) ovat opiskelleet samaan aikaan Kuvataideakatemiassa ja tehneet yhteistyötä vuodesta 2014 lähtien. Heidän töitään on ollut esillä mm. galleria Titanikissa Turussa, galleria Oksasenkatu 11:ssa Helsingissä sekä Club Guggenheimissa Helsingin Kaiku-klubilla.