THE RAT SHOP – nothing bought butnothingness sold – Veistosinstallaatioita, ääntä – Johanna Lonka

THE RAT SHOP tarjoaa matkamuistokojujen nostalgiaa, puupeltojen kunniaviirin ja rustiikkeja tuohiserkkuja jotka ovat löydettävissä läheltä jyrsijöiden roskakatoksia ja VHS-verho-osastoa. Avajaistarjouksena ilmainen sisäänpääsy koko näyttelyn ajan! Taidemuistohankinnat voi suorittaa The Rat Shopissa.

Putiikin tiskin taakse piiloutuu Johanna Lonka, tamperelainen kuvataiteilija joka hyödyntää teoksissaan luonnonmateriaaleja, kulutuskulttuurin ylijäämää sekä ihmiseläimen roolia toislajisten eläinten tutkijana, ihailijana tai hallinnoijana.

Näyttelyn esittely ja taiteilijatapaaminen järjestetään viimeisellä aukioloviikolla. THE RAT SHOP on 5. osuus Rottaatioita -projektista. Näyttely aloittaa samalla siirtymävaiheen seuraavienlajikartoitusten pariin. Poriginalissa joukkioon liittyy mukaan juuri syntyneitä päästäisiä, jotka eivät ole jyrsijöitä ollenkaan, vaan sukua almikeille.

Vuosina 2016 – 2021 valmistunut näyttelysarja tarkastelee ihmisen ja rotan samankaltaisuutta, yhteistä historiaa sekä rinnakkaiselämää eri ympäristöissä. THE RAT BAR, tutummin Rottabaari, oli esillä Tampereella 2020 ja THE RAT BAND Helsingissä 2019. Teosten taustalla on sekä irrationaalinen että kokemukseen pohjaava pelkotila rottia kohtaan ja eettinen suhde ongelmalliseksi tai ristiriitaiseksi koettuun lajiin.

ROTISTA JA IHMISISTÄ

” Ihminen on kuljettanut rottia mukanaan ympäri maailmaa jo satoja vuosia. Lajina, jolle ominaista ovat neofobinen käytös ja omnivorinen ruokavalio, rotta on saanut aikaan melkoisia mullistuksia ekosysteemiltään herkillä alueilla. Kissan levittäminen rotan perään voi moninkertaistaa katastrofin useiden lintulajien ja pienten nisäkkäiden kannalta, mutta petolintukanta puolestaan hyötyy rotasta osana ravintoketjua. Näissä ihmiseläimen lukuisissa kokeiluissa, tai niiden paikkausyrityksissä, kaikille lajeille ei aina käy hyvin; joskin paikallisesti voidaan onnistua pelastamaan populaatioita suojeluohjelmien avulla.

Rotat, kuten muutkin eläin- ja kasvilajit, selviävät parhaiten siellä missä ravinteita on runsaasti saatavilla. Mitä enemmän vapaa elintila kapenee, sitä varmemmin ihmisestä hyötyvät symbioosilajit lähestyvät ihmisen elinympäristöjä. Kuten myös ne lajit joille ei jää muita vaihtoehtoja. Arvailuja esitetään siitä, onko rotta yksi viimeisistä nisäkäslajeista, joka selviää maapallolla. Muovautuuko rotasta jättiläismäinen kooltaan evoluution kehityksessä tai adaptoiko se muita uusia ominaisuuksia.

Rotan ja ihmisen tiivis rinnakkaiselo muistuttaa näiden kahden nisäkäslajin samankaltaisuudesta – molemmat lajit ovat sopeutumiskykyisiä, nokkelia, kaikkiruokaisia sekä opportunistisia. Molemmat oppivat kiertämään esteitä ja raivaamaan tiensä sitkeästi; käytännössä läpi minkä tahansa ja keinoja kaihtamatta. Kumpikin voi uhattuna hyökätä vastustajan päälle ja saada aikaan massaliikkeitä, hierarkkisia yhteiskuntia sekä verkostoituneita yhteisöjä; joissa kehittyy myös alttius epidemioille.

Rottia näkyy erityisen paljon rakennushankkeiden seurauksena; jyrsijät joutuvat hakeutumaan uusille alueille niiden kotikulmia saneerattaessa. Kaupunkiekosysteemissäkin ravintoa riittää aina viemäriverkostosta roskakatoksiin.

Huolimatta siitä mikä toislajinen eläinyhteisö tai millainen ihmiseläimen tuottama kulttuuri halutaan pihapiiriin tai keskiöön; elämä edelleen on vivahteikasta, ristiriitaista, kaoottista, rujoa, ihmeellistä, äänekästä, kaunista, pelottavaa ja usein ymmärryksen ulkopuolella.”

Rottaatioita 2016-21 jatkuu dokumentaation, julkaisun tai satunnaisten myöhempien esitysten kautta. Kiitos kaikille projektiin osallistuneille ja teosmateriaalia lahjoittaneille. Kiitos TAIKElle avusta pandemian kurittamassa kulttuuritilanteessa, ilman koronatukea tämäkään näyttely ei olisi toteutunut. Vuonna 2020 Rottaatioita -näyttelyitä tuki SKR Pirkanmaa ja Tampereen kaupunki.

Johanna Lonka

työskentelee välineinään veistosinstallaatio, piirtäminen ja ääni. Töissään hän käsittelee elollisten olioiden, paikkojen tai käsitteiden muuntautumista ja ihmisen toimintaa niiden muuntajana. Taustavaikuttimia teoksille ovat antroposentrisen ja ekosentrisen luontokäsityksen suhde sekä ympäristötieteisiin liittyvät julkaisut. Longan työskentelyprosessille leimallista on löydetyn materiaalin herättämä innoitus ja kokeellisuus. Eläinaiheisten, ompelemalla koottujen teossarjojen varhaisimpia kokonaisuuksia oli Soveltumattomat vuosilta 2004-2005, jonka jälkeen laumat ovat jatkaneet omalakista evoluutiotaan.