THE SNAKE THAT ATE ITS OWN TAIL – Samu Raatikainen, Peter Lamb, Joby Williamson

Samalla kun Peter Lamb, Samu Raatikainen ja Joby Williamson ovat tietoisia maalauksen ja kuvanveiston perinteisistä muodoista, he myös tutkiskelevat ja sekoittavat näihin muotoihin liittyviä prosesseja satunnaisiin huomioihin keskittymällä. Arkiset kohteet ja tilanteet, jotka on piirretty, valokuvattu tai kerätty, tarjoavat tiedonpalasia, muistutuksia tai merkkejä ”todellisesta” maailmasta. Kohteiden ja tilanteiden esittäminen voidaan tällöin uudelleenarvioida niin pitkälle, että teosten perinteinen tulkitseminen ei enää onnistu helposti. Asettamalla asioita toisiaan vasten syntyy toimintaa väreileviä pintoja. Ne ovat toisaalta jatkuvassa muutoksen tilassa, toisaalta ne ovat ammattimaisen koruttomia, jolloin teokset ovat edelleen prosessissa.
Teoksia ei useinkaan ajatella ”lopullisina” vaan sen sijaan ”valmiina”. Ne edustavat ajatteluprosesseja ja tekemisen strategioita. Näyttelyn taiteilijat hyväksyvät epävakauden teostensa ytimeksi, maa järkkyy heidän jalkojensa alla ja uusi päivä koittaa…

Peter Lamb yhdistää maalattuja eleitä suurennettuihin valokuviin, jotka on otettu ”maalarin” työhuoneen kuluneesta lattiasta. Fyysiset maalijäljet asettuvat vastakkain valokuvan esityksellisen tilan kanssa. Pyörryttävä otos vaakasuorasta lattiasta tulkitaan paradoksaalisesti, kun se esitetään uudelleen seinällä ja sen päälle maalataan aivan kuin kyseessä olisi tavallinen seinällä roikkuva maalaus. Näin syntyy optinen kaksoisotos, joka asettaa katselijan mahdottomaan tilaan. Lamb kyseenalaistaa kahden esitystavan näennäiset erot ja eksyttää samalla yleisönsä. www.peterlamb.org

Samu Raatikaisen teosten ominaisuuksia ovat yksinkertaisuus ja materiaalin minimalistinen käyttö. Tuloksena on mittasuhteiltaan ristiriitainen kuva, joka saattaa viitata kosmiseen näkymään tai mikroskooppiseen kuvaan. Lähtökohtana ovat usein kuviot, joita käytetään rakennusteollisuuden pintamateriaaleissa. Niiden kautta katsojalle syntyy tunne määrittelemättömästä mutta silti jollakin tavalla tutusta mielikuvasta tai muistosta. Kuvan luomisen ja muokkaamisen prosessi toistetaan järjestelmällisesti lukuisia kertoja, ja kuva kehittää omat sisäiset viitteensä ja johdonmukaisuutensa. Tällä tavalla syntynyt yksivärisen karu kuva muistuttaa tunnelmaltaan valokuvan negatiivia ja näyttäytyy taiteellisen prosessin poikkileikkauksena, ei niinkään loppuunsaatettuna työnä.
www.samuraatikainen.com

Löydetyt esineet kiehtovat monia taiteilijoita, mutta Joby Williamson suhtautuu niihin aivan erityisen valppaalla ja lämpimällä innolla. Käytetyt muoviämpärit, luudanvarret, rusennetut pahvilaatikot, hatarat, hylätyt pöydät, rypistetyt ja pois heitetyt tarralaput – tuo arkinen esineistö, tavallisen elämän hylkytavara, on Williamsonin taideteosten ja installaatioiden lähteenä. Katsoessaan esineitä ympärillämme hän näkee ihmiset, jotka tekivät tai omistivat nuo esineet. Hänen taiteellinen työnsä kiertyy ”esineisiin liitetyn käänteisen muistin” ympärille ja toimii tämän päivän tuotteiden arkeologisena tutkimuksena.
www.jobywilliamson.com

Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen keskustoimikunta ja Porin taidemuseo.