Väkevämpi kuin kuolema – Meri Pauniaho ja Katariina ”Mannio” Turunen

Olemme nuoria naisia, molemmat Rauman Taidegraafikoiden aktiivisia jäseniä. Työskentelemme yhteisissä Rauman Taidegraafikoiden tiloissa, joskus yhdessä, joskus
erikseen omien töittemme parissa. Olemme kuitenkin monesti huomanneet työskentelevämme toisistamme tietämättä samoja teemoja pohtien. Lisäksi käytämme molemmat useimmiten kohopainotekniikoita, linoleikkausta tai puupiirrosta. Tavatessamme tapoihimme on kuulunut aktiivinen, kritiikkiäkin kaihtamaton keskustelu omista ja toistemme keskeneräisistä ja valmiistakin töistä. Koemme tämän analysoinnin hyväksi ja kehittäväksi tavaksi syventää työskentelyprosessejamme.
Tästä lähti ajatus myös yhteisen näyttelyn järjestämiseen ja Poriginal Galleria naapuri kaupungissamme soi meille ja töillemme loistavan tilaisuuden jatkaa vuoropuhelua samassa näyttelytilassa.

Meri Pauniaho kertoo teoksistaan:

Kautta vuosien työskentelyni keskeisin teema on liittynyt elämän peruskysymyksien, ihmisyyden kokemuksien ja tunteiden pohtimiseen, elämän, kuoleman ja kuolemanjälkeisen elämän arvioimiseen ja arvoituksellisuuteen. Olen teoksissani kuvannut monia henkilökohtaisia tunteitani ilosta suruun, vihasta ja katkeruudesta suureen rakkauteen.
Viimeisimmät teokseni ovat jälleen rakkauden ylistyksiä, kunnianosoituksia tälle inhimillisyyden muodolle, joka voimassaan peittoaa kuolemankin. Innoitusta teoksiini olen löytänyt esim. luonnon meille tarjoamista ihmeistä, harrastuksenani tutkimastani taidehistoriasta ja tärkeimmästä, omasta perheestäni. Teoksissani, käsittelemästäni teemasta riippumatta, olen aina pyrkinyt kuvan kauneuteen. En halua saarnata katsojalle, saatan kätkeä töihin symboliikkaa tai vihjeitä, mutta samalla haluan antaa myös vapauden vain kauniin kuvan näkemiseen.

Katariina Mannio kertoo teoksistaan:

Teossarjani merenalaisista näkymistä kertoo kaipuustani kauas, lämpimämpiin vesiin ja kiinnostuksestani sen asukkeihin, luojan mitä ihmeellisimpiin luomuksiin. Halusin yrittää vangita tuon taianomaisen ”toisen maailman” kuviksi. Viime syksynä sain tilaisuuden työskennellä Uudessa – Seelannissa ja tämän matkan myötä teokseni saivat aivan uusia merkityksiä, nähtyäni omin silmin tällaisia paikkoja ja päästyäni edes hetken ajan osaksi
tätä vedenalaista maailmaa. Toinen teoskokonaisuus liittyy läheisten ihmisten poismenoon ja sen jälkeiseen surutyöhön. Matka maapallon toiselle puolelle taisi olla välttämätön etäisyys, jotta sain rohkeutta toteuttaa suruni kuviksi.