Vapaalla – Seppo Saves

Tulee kuluneeksi puoli vuosisataa siitä, kun otin ensimmäiset kuvani valokuvaajan ammatissa – tosin vasta oppipoikana Lehtikuva Oy:ssa. On siis tullut aika juhlia viisikymmenvuotista taiteilijataivalta. Tässä iässä sitä ei enää ole niin perso juhlimiselle – jo fysiikka asettaa rajoituksia – mutta merkkipaalun muistoksi olen koonnut tämän VAPAALLA – näyttelyn.

Monien aikaisempien näyttelyjeni kohdalla olen jälkikäteen tehnyt sellaisen havainnon, että suuri osa niihin valiutuneista kuvista olen ottanut ns. vapaa-ajalla; joko suorastaan lomilla tai sitten kuvauskeikkojen välissä henkeä hieman vetäessä. Ja yleisimminkin koko pitkän urani aikana luontevimmin minulle ovat sopineet pitkäjänteiset reportaasit, kirjojen tekemiset ja sen sellaiset. Toisin sanoen, mukavinta – ja aivan ilmeisesti myös hedelmällisintä – ovat olleet aiheet ja tilanteet, joihin olen saanut käyskennellä sisään yksikseni, katsella kaikessa rauhassa; kierrellä ja kaarrella ja painaa laukaisinta silloin, kun on painamisen ajalta tuntunut. Näiltä pohjilta, näissä mietteissä olen valinnut nyt seinille ripustetut seitsemänkymmentä työtä.

Jotkut voivat pitää omituisena, että valokuvauksen ammattilainen esittelee pitkää tuotantoaan ns. lomakuvillaan. Mutta ei se kovinkaan omituista – vai sanoisinko poikkeuksellista – ole. Varsin usean kuvajournalismin klassikonkin se elämäntyön osa, joka kestää ajassa, on syntynyt ”käppäillessä”; asioita pohdiskellessa, niitä näitä katsellessa ja – sitten yhtäkkiä – oivaltaessa tiettyjen sattumien loksahtavan kohdalleen.

Useille näistä dokumentarismin klassikoista työ on ollut samalla harrastus. Ja, ellei valokuvaus ole ammattilaiselle myös rakas harrastus, ei siinä itsessään oleva kipinä jaksa hehkua puolta vuosisataa.

Näin rohkenisin sanoa – mitenkään lukeutumatta klassikoihin – mutta ihan riittävän pitkään töitä tehneenä ja saaduilla, rajallisilla resursseilla parhaaseen pyrkineenä.