Viitakoskien sukutragedia ja muita taiteilijakohtaloita ikuisen yön kaupungista – Mika Rättö

Viitakosket ovat maamme tunnetuimpia kulttuurisukuja, jotka tunnetaan myös kansainvälisesti taiteen konventioita ravistelevina valonkantajina. Heidän riveistään on noussut niin eturivin kuvataiteilijoita, kirjailijoita, tanssijoita, keramiikka- ja lasitaiteilijoita, teatteriguruja kuin säveltäjiäkin. Viimeisimpänä heistä maailmanmainetta on teossarjallaan Jumalan perilliset niittänyt Hella von Viitakoski ja hänen poikansa Jan-Erik Juhani Viitakoski, joka tulkitsi teoksen pääroolin vain kahdeksanvuotiaana. Viitakoskille ominaista on moderni ja radikaali, jopa sensaatiohakuinen toiminta ja vaihtoehtointellektuelli ajattelu, kuin myös skandaalista toiseen seilaava yksityiselämä. Viitakosket ovatkin juorulehtien kestosuosikkeja ja oikeuslaitosten vakioasiakkaita, sillä Viitakoskien ensi-iltaskandaalit ovat nostattaneet maassamme lukemattomia oikeusjuttuja.
Viitakoskien suku on kuulu myös brutaaleista elämänkohtaloistaan – suurin osa Viitakoskista on kohdannut loppunsa ennenaikaisesti. Selittämättömät sairaudet ja järjenvastaiset onnettomuudet ovat seuranneet heitä. Näistä vain muutamina esimerkkeinä Lontoon Royal Albert Hallin Kirotut teoksen maailmanensi-illassa valotrussin romahtaminen kapellimestari Pentti Viitakosken niskaan; Lucianeidon roolin Wienin Kansallisoopperassa tulkinneen Vienan syttyminen sähkökynttilöistä palamaan kesken esityksen; sekä Britta Katariina Viitakosken, Jan-Erikin äidin (tässä kohtaa Hella von Viitakoskesta riitaisasti eronneena) räjähtäminen perheen kesähuvila Villa Ateljeen mansikkamaalla toisen maailmansodan aikaiseen jalkamiinaan. Viitakoskien kiroukseksi kutsutut tapahtumasarjat ovat lietsoneet vuorostaan huhuja niin paholaisen kanssa solmituista sopimuksista, etupiireihin liittyvistä salaliitoista, okkulttisista rituaaleista, kuin uhrimenoistakin.
Viimeinen elossa oleva Viitakoski Jan-Erik Juhani Viitakoski aloitti musiikillisen uransa lapsitähtenä ja oli matkalla suoraan kansainväliselle huipulle, kunnes katosi, julistettiin vuosikymmenen jälkeen kuolleeksi, mutta ilmestyikin kolmekymmentä vuotta myöhemmin kotikaupunkiinsa sinisellä polkupyörällä. Jan-Erik asuu nykyisin Viitakoskisäätiön omistamassa sukukartanossa ja hänen kerrotaan aloittelevan uraansa uudestaan minimalismin ja nykytaiteen parissa.