VUOKSENHOVI ALL STARS – Timo Kokko, Tyko Elo, Pauliina Jokela

Kolme taideopiskelijaa tutustui Imatran taidekoulussa. Heitä yhdisti kiinnostus kuvanveistoon, joskin jokaisella oli aivan eri tyylit ja tekotavat. Kolmikko työskenteli usein yhdessä pitkiä päiviä ja iltoja vietettiin läheisessä ravintolassa, jossa yleensä nollattiin raskaat työpäivät. Illan edetessä aiheet saattoivat risteillä taiteen merkityksestä vallitsevaan säätilaan. Ravintola Vuoksenhovi toimi terapeuttisena tilana, jonka rentouttava ilmapiiri läheni olohuoneentunnelmaa.
Jokaisen ryhmän jäsenen aiheiden valinnat, asettelut ja värväämiset ovat jännittävä ja kaunis kokonaisuus kuvituksen tai kuvittelun rajamailla. Koneiden, eläinten ja keksittyjen olioiden ryhmittely tilaan installoituu huikeaksi teoskokonaisuudeksi.

Timo Kokko:
Teoksissani tutkiskelen ja kummastelen yhteiskunnan ja maailman menoa. Lähtökohtana teoksissani on ihminen ja hänen suhtautuminen ympäristöön. Aiheet liikkuvat yksityisistä tunteista hyvinkin laajoihin ajatuksiin ja mielipiteisiin yhteiskunnasta
Vallitseva materiaali töissäni on ollut polyuretaani. Sen käyttäytyminen, työstäminen ja hallinta ovat hyvin kiintoisaa; sen voi antaa pursuta vapaasti, muotoutua semmoiseksi kuin se itse haluaa tai sitten kahlita se muotoon ja hallita sen liikkeet. Näyttelyyn tulevat teokset ovat keskisuuria vapaasti seisovia figuratiivisia veistoksia sekä muutama suurehko reliefi.

Pauliina Jokela:
Minua kiinnostaa erilaisten tekniikoiden yhdisteleminen kuvitus- nimikkeen alle. Kiehtovaa on ajatus siitä, että voin loputtomasti kehitellä tarinoita, joiden ympärille kokoan esimerkiksi kuvituksia ja veistoksia.
Suuressa osassa töitäni kuvaan eläimiä. En naturalistisia vaan jollakin tapaa mielikuvituksellisia sellaisia. Miellän jokaisen ihmisen joksikin eläimeksi. Töideni hahmot kuvaavatkin usein itselleni läheisiä ihmisiä eläinhahmoina.
Teokseni syntyvät Helsingin Tapanilassa katiskaverkosta ja paperimassasta, hylätyistä siveltimen varsista, vanerin kappaleista ja satunnaisista löydöistä. Erilaiset materiaalit muotoutuvat otuksiksi, jotka pitävät kyllä itse huolen siitä millainen lopputuloksesta tulee.

Tyko Elo:
Hirmut vailla nimeä
Viime aikoina olemme saaneet lukea maailman lehdistöstä, että Tyynenvaltameren rannalta on löytynyt uusi kalalaji. Vahinko, se pääsi kuolemaan. Jossain vetten syvyydessä on niitä oltava lisää, mutta Porginaalissa on näytteillä NYT.
Minua on kiehtonut jonkin aikaa mitenkä eläinten nimet ovat tulleet. Ja entä jos tulisi kokonaan uusi laji. Siinä menisi taas biologeilla pikkutunneille valitakseen nimen ja sen luokan.
Yleensä ottaen ihmiset pitävät kaikkea uutta pelottavana, ja siis uudet eläimet ovat Hirmuja. Hirmujen on oltava äärimmäisen näköisiä. Uutuuden illuusion olen halunnut luoda uretaanilla ja silikonilla. Näitä eritavalla värjäten olen pyrkinyt hirmuuteen. En tiedä olenko onnistunut, siis olen HirmuTyksy