Duncan Butt Juvonen

Rakkauden ja vihan lauluja

Entä jos linnut eivät laula, vaan huutavat?

– Aldous Harding

Kaikki haluavat ymmärtää taidetta. Miksei yritettäisi ymmärtää linnun laulua?

– Pablo Picasso

Ihmisiä on pitkään kiehtonut ajatus kommunikoida eläinten kanssa. Näyttelyn videoteosten sisältö näyttää pinnalta simppeliltä, kyseessä on lintujen laulu. Teosten sisältö ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, sillä todellisuudessa ihmisen laulu on käsitelty niin, että se kuulostaa linnunlaululta.

Alkuperäisen materiaalin linnunlaulua on hidastettu niin, että se kuuluu ihmisen kuulotasolla. Sen jälkeen ihminen jäljittelee laulua ja asettaa siihen sanoja. Ihmisen laulua kiihdytetään ja korotetaan siten, että se kuulostaa alkuperäiseltä linnunlaululta. Tekstitykset paljastavat katsojalle laulujen sisällön. Ihmisten monimutkainen keskustelu muuttoliikkeestä on töykeästi asetettu linnuille; tällä teolla videossa dialogi muotoillaan uudelleen lintujen dialogiksi. Katsojat voivat näennäisesti ymmärtää linnunlaulua, mutta teoksessa lintujen huolenaiheet ovatkin yllättäen hyvin inhimillisiä. Näemme linnut uudelleen – ne eivät ole enää homogeenisia ja vailla moraalia. Lintujen laulu uudelleen ohjaa heidät vastakkaisille puolille: rasistit vs. uhrit ja ihmisoikeuksien puolustajat. Kun nämä ihmisten eriävät mielipiteet muuttoliikkeestä tuputetaan lintuihin, ne muuttuvat absurdeiksi, surullisiksi, koomisiksi.

Videot ovat asetettu kierrätetyistä huonekaluista rakennetun ”pensaan” ja ”puun” oksille. Puut – monien lintujen kodit – kaadetaan ja käytetään uudelleen toimiviksi osiksi meidän koteihimme, jolloin lintujen menetys on ihmisten voitto. Koti on usein paikka, jossa olemme inhimillisimpiä, johon siirrymme pois luonnosta ja ympäröimme itsemme omilla esineillämme. Teoksessa puiset huonekalut on suunniteltu ja uusittu; tuolien jalat ja kaiteet nousevat lipastosta oksien tavoin ja huonekaluista tulee jälleen koti linnuille.

Huonekalujen kodinomainen luonne viittaa erilaisiin ja mahdollisesti myrkyllisiin asenteisiin, jotka piilevät seesteisiltä vaikuttavien kotien taustoilla. Teoksessa lauletaan mielipiteitä, joita tyypillisesti salataan sosiaalisen harmonian ylläpitämiseksi. Linnunlaulu kuulostaa pinnallisesti miellyttävältä ja harmoniselta kuorolta, mutta tekstitykset paljastavat ristiriitoja ja syrjintää, jotka tekevät kuorosta varsin epäharmonisen.

Linnut eivät osaa syntyessään laulaa vaan ne joutuvat oppimaan linnunlaulun, kuten ihmisetkin joutuvat oppimaan kielellisen ilmaisun. Nuoret linnut matkivat kuulemaansa laulua. Monet lahjakkaimmista laululinnuista saattavat matkia monia muitakin ympäristönsä ääniä, kuten autohälyttimiä ja matkapuhelimia. Jotkut linnut voivat jäljitellä ihmisen puhetta, mutta tässä teoksessa ihminen matkii linnunlaulua. Tämän seurauksena linnunlaulu ei ole enää miellyttävä käsite ja laulut muuttuvat liian inhimillisiksi.