Heikki Hautala

Radat ja liitännät

mikä määrittää valintani

seuraavan eleeni tai ilmeeni

askeleeni tai lauseeni

pakkoliike, en voi tähänkään jäädä

vierasta kivien tyyneys

ilmassa leijuva katupöly

suu täynnä soraa

vierasta kasvien lehtien pyrkimys valoa kohti

juurien kurkotus pimeyteen

syvälle ruokkivaan maahan

Näyttelyni koostuu viimeisen puolen vuoden aikana tekemistäni piirustuksista ja maalauksista. Työskentelyni on jatkuvaa prosessia, jossa sattuman, toiston, erehdyksen ja onnistumisen kautta uudistuminen tapahtuu vaiheittain ja pikkuhiljaa. Työskentelytapani on ennemminkin jotain pakkomielteen kaltaista, kuin viileän analyysistä.

Tavoitteeni on tavallaan yksinkertainen; tehdä kuvia, jotka resonoivat itsessäni ja sitä myötä ehkä myös ajassa, tilassa ja katsojassa. Minulla on teoksiini voimakas riippuvuussuhde. Ilman minua niitä ei olisi, ja ilman niitä, olisin itse jotain muuta. Kun merkityksellisyyttä on vaikea hahmottaa, se täytyy itse luoda.

Voisin toki hakea muitakin töitä, opiskella jotain, lisääntyä, tai vaikka treenata Bostonin maratoniin ja jonottaa Himalajan huipulle, mutta tällä hetkellä minua kiinnostaa kuvataide, musiikki, kirjallisuus, elokuvat, ylipäätään luova toiminta ja sen eri ilmentymät. Ne pystyvät parhaiten kuvaamaan minulle sitä, miltä tuntuu olla, tässä ajassa, tässä paikassa.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus, Satakunnan taidetoimikunta